Community Paramedicine : An integrated care model in a Primary health care setting

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata alue-ensihoitomallin ydinkomponentit sekä tutkia, miten alue-ensihoitomalli on toteutettu Suomessa. Lisäksi tarkoituksena oli tutkia, mitkä osatekijät ovat yhteydessä alue-ensihoitajan päätöksentekoon jääkö potilas kotiin vai tarvitseeko hän ambulanssikuljetuksen sairaalaan ja miten alue- ensihoitajat kuvaavat kokemuksiaan uudenlaisesta toimintamallista. Edellä mainittujen osatutkimusten tuloksista johdettiin alue-ensihoitotyön malli Valentijn (2013) integroidun hoitotyön mallin avulla.

Tutkimus toteutettiin monimenetelmällisenä tutkimuksena neljässä vaiheessa. Tutkimusaineisto koottiin kirjallisuuskatsauksen, retrospektiivisen rekisteritutkimuksen, etnografisen havainnointitutkimuksen, ja puolistrukturoitujen haastattelujen avulla. Tutkimukseen osallistui suomalaisia alue-ensihoitajia kolmesta sairaanhoitopiiristä. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä ja tilastollisessa analysoinnissa käytettiin logistista regressiota.

Saatujen tutkimustulosten mukaan, alue-ensihoidon ydinkomponentteja ovat alueellisuus, moniammatillinen toiminta, potilaan ennaltaehkäisevä hoito ja alue- ensihoitoprojektien lopputuloksina esitetyt kustannustehokkuus ja potilaiden kokemukset saamastaan hoidosta. Alue-ensihoidon yhteistyökumppanit ja potilaiden hoidon tarpeet vaihtelivat sairaanhoitopiireittäin. Yllättävän paljon alue-ensihoitajan tehtäväkuvaan kuului puhelimitse tehtyä hoidon tarpeen arviointia ja kollegiaalista konsultaatiota. Eniten alue-ensihoitajat saivat tehtäviä kotonaan tai hoivakodissa asuvien potilaiden luokse. Alue-ensihoitajien päätöksentekoon vaikuttavina yksittäisinä tekijöinä nousivat sairaanhoitopiiri, potilaan liikkumiskyky, potilastehtävän luonne, vierianalytiikan käyttö, ja keskustelu lääkärin kanssa. Kotona tai hoivakodissa olleista alue-ensihoidon potilaista yli puolet ei tarvinnut ambulanssisiirtoa sairaalan päivystykseen. Haastateltujen mukaan, alue-ensihoitajan tulee osata ajatella eritavoin kuin aiemmin ambulanssiyksikössä toimiessaan, hänen potilasryhmänsä on laajempi, hoidon toteutus on monipuolista, ja moniammatillinen yhteistyö edellyttää diplomatiaa. Tärkeinä kehittämiskohtina koettiin uuden hoitomallin markkinoiminen, yhteisten asiakas- ja potilastietokantojen kehittäminen, maksuperusteiden tarkistaminen ja organisaatiolta tulevan tuen lisääminen.

Tutkimus tarkastelee alue-ensihoitomallia integroituna hoitomallina, joka ulottuu systeemitasolta (makrotaso), organisaatio- ja ammattikuntatasolta (mesotaso) yksilön (hoitaja, hoidettava) ja hoidon toteutuksen tasolle (mikrotaso). Teoreettisena pohjana käytetty integroidun hoidon Sateenkaari-malli (Valentijn, 2013) auttoi järjestämään pirstaleisen hoitomallin ja tarjoaa alue-ensihoidon suunnittelulle, kouluttamiselle ja toteuttamiselle osa-alueita, joiden avulla voidaan kehittää alue- ensihoitoa osana perusterveydenhuollon integroitua hoitotyötä ja perhehoitotieteellistä tietoperustaa.

Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että alue-ensihoito asettaa vaatimuksia sekä alue-ensihoitajalle että alue-ensihoidon suunnittelijoille ja ylläpitäjille. Alue-ensihoito voi tuottaa tarpeellista apua kuormittuneeseen terveydenhuoltoon ja tarjota ennaltaehkäisevää hoidon tarpeen tunnistamista siellä missä tarve on parhaiten tunnistettavissa – potilaan luona. Lisätutkimusta tarvitaan alue-ensihoidon potilaiden, perheiden ja muiden yhteistyökumppaneiden näkemyksistä ja kokemuksista. Tutkimuksessa kehitettyä perusterveydenhuollon integroitua alue-ensihoidon mallia on testattava ja kehitettävä edelleen.

The aim of this study was to explore the core components of Community Paramedicine (CP), how CP is implemented in Finland, and the factors associated with the Finnish Community nurse-paramedics’ (CNP) decision-making when patient remained at home or needed transportation to the hospital. Additionally, the aim was to describe the CNPs’ experiences of the novel sphere of practice in primary health care setting. Finally, the findings of the three sub-studies were adapted to the Rainbow Model of Integrated Care (RMIC) as a parent model.

The mixed methods were used to collect data in four phases. Data were collected through a scoping review, a retrospective review of patient charts, an ethnographic observation, and semi-structured interviews with Finnish CNPs in three hospital- districts (HD). Inductive data analysis methods and statistical analyses including multivariable logistic regression were used.

According to the results, the core components of CP were community engagement, multi-agency collaboration, patient-centred prevention, and outcomes of programme: cost-effectiveness and patients’ experiences. With the CNPs’ decisions of the patient’s care continuum associated five independent factors: the hospital district, if the patient could walk, the nature of the task, whether the troponin test was performed, and physician was consulted. The CNP needs a new way of thinking, has a broad group of patients, the broad way to provide care, the diversity of multidisciplinary collaboration, and tailored support from the organisation.

This study demonstrates the adaptation of CP model as integrated care model with macro-, meso- and micro-levels of Rainbow model of integrated care. The results can be used by organisations, educators, health care professionals and policy planners accountable for driving more integrated services in local health care system through the design and implementation of CP.

CP can provide the needed help for the overgrounded health care and offer proactive patient assessment there where it is best to find the holistic view for the patient care continuum – at home. Further studies are needed to explore the CP patients’ and allied health team members’ views and experiences about CP. The integrated CP model created in this study is to be tested and developed further in primary care settings.