In Need of Leisure : Investigating the Relationship Between Off-job Crafting, Psychological Needs Satisfaction and Optimal Functioning
Kujanpää, Miika (2022)
Kujanpää, Miika
University of Groningen, Groningen, The Netherlands
2022
Psykologian ja logopedian tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Psychology and Logopedics
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2022-03-03
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202202101898
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202202101898
Kuvaus
Cotutelle -yhteisväitöskirja
Tiivistelmä
Työn ja vapaa-ajan vauhti kiihtyy työelämän murroksessa. Nämä muutokset luovat haasteita työntekijöiden optimaaliselle toimintakyvylle, joka määritellään hyvinvointina sekä työ- ja perhe-elämän roolisuoriutumisena. Tässä väitöskirjassa tutkittiin, kuinka työntekijät voivat vapaa-ajan tuunauksen, eli proaktiivisten, psykologisten tarpeiden täyttymiseen keskittyvien vapaa-ajan ponnistelujen avulla pyrkiä tukemaan optimaalista toimintakykyään. Psykologisten tarpeiden täyttymistä käsiteltiin tutkimuksessa vapaa-ajan hyvinvoinnin DRAMMA-mallin esittämien kuuden psykologisen tarpeen (työstä irrottautuminen, rentoutuminen, autonomia, taidonhallinta, merkityksellisyys, yhteenkuuluvuus) mukaisesti.
Väitöskirja koostuu neljästä alkuperäisjulkaisusta. Ensimmäinen tutkimus keskittyi DRAMMA-mallin validointiin pitkittäisasetelmassa. Tutkimuksessa tarkasteltiin DRAMMA-mallin mukaisen faktorirakenteen sopivuutta aineistoon, sekä DRAMMA-tarpeiden täyttymisen ja optimaalisen toimintakyvyn (hyvinvoinnin ja pahoinvoinnin) välisiä yhteyksiä. Toisessa tutkimuksessa kehitettiin olemassa olevan kirjallisuuden pohjalta tarvepohjainen tuunauksen käsitteellinen malli, joka kuvaa tuunauksen motiiveja, prosesseja ja seurauksia. Kolmas tutkimus keskittyi vapaa-ajan tuunauksen käsitteen sekä uuden mittarin (Tarvepohjaisen vapaa-ajan tuunauksen kysely) validointiin. Kolmannen tutkimuksen seitsemässä osatutkimuksessa tarkasteltiin vapaa-ajan tuunauksen rakenne-, rinnakkais-, erottelevaa, kriteeri- ja inkrementaalista validiteettia. Vapaa-ajan tuunauksen potentiaalisena selittäjänä tarkasteltiin proaktiivista persoonallisuutta. Kriteerivaliditeettimuuttujina mitattiin vapaa-ajan tyytyväisyyttä ja perhe-elämän roolisuoriutumista (optimaalinen toimintakyky vapaa-ajalla) sekä työtyytyväisyyttä, itse koettua työkykyä ja työn imua (optimaalinen toimintakyky työelämässä). Neljäs tutkimus tarkasteli vapaa-ajan tuunauksen ja elinvoimaisuuden välistä yhteyttä intraindividuaalisella tasolla. Lisäksi tutkittiin, onko demografisten taustamuuttujien ja vapaa-ajan tuunauksen välisissä yhteyksissä eroja Suomen ja Japanin toisistaan eroavissa kulttuurissa konteksteissa.
Tätä väitöskirjaa varten on käytetty kolmella mantereella eri maissa kerättyjä kyselyaineistoja. Ensimmäisen tutkimuksen aineisto koostui 279 saksalaisen työntekijän vastauksista, jotka kerättiin viidellä kyselykerralla ennen lomaa, loman aikana ja loman jälkeen. Kolmannen tutkimuksen osatutkimukset perustuivat yhdysvaltalaisten (N = 97-106) sekä brittiläisten työntekijöiden (N = 237) poikittaisaineistoihin, sekä kuuden kuukauden tutkimusjaksolla kerättyihin kolmen kyselykerran aineistoihin, jotka kerättiin työntekijöiltä Saksassa, Itävallassa ja Sveitsissä (N = 2,104), Suomessa (N = 578) ja Japanissa (N = 228). Kaikkiaan osatutkimuksissa osallistujista naisia oli hieman yli puolet (55%). Osallistujien keski- ikä oli 42, ja he olivat pääosin korkeasti koulutettuja. Neljännessä tutkimuksessa käytettiin samoja suomalaisten ja japanilaisten työntekijöiden aineistoja kuin kolmannessa tutkimuksessa.
Ensimmäinen tutkimus osoitti, että DRAMMA-mallin tarpeilla on hyvä rakennevaliditeetti pitkittäisesti. DRAMMA-tarpeiden täyttyminen ennusti positiivisesti hyvinvointia ja negatiivisesti pahoinvointia yli ajan. Toisessa tutkimuksessa kehitetty tarvepohjainen tuunauksen teoreettinen malli esittää esimerkiksi psykologisten tarpeiden toimivan sekä tuunauksen motiiveina että sen päämäärinä ja tuunauksen vaikuttavan sekä elämänalueiden sisällä että elämänalueelta toiselle. Kolmannen tutkimuksen tulokset osoittivat, että tarvepohjaisen vapaa-ajan tuunauksen kysely on luotettava ja validi mittari useassa eri maassa. Vapaa-ajan tuunaus oli pitkittäisesti positiivisessa yhteydessä erityisesti optimaaliseen toimintakykyyn vapaa-ajalla, mutta myös optimaaliseen toimintakykyyn työssä. Neljännessä tutkimuksessa merkityksellisyyden ja yhteenkuuluvuuden tuunauksen lisääminen oli yhteydessä kasvaneisiin elinvoimaisuuden kokemuksiin yli ajan. Japanilaisilla työntekijöillä ikä oli negatiivisesti yhteydessä merkityksellisyyden tuunaukseen, ja naissukupuoli oli positiivisesti yhteydessä yhteenkuuluvuuden tuunaukseen, kun taas suomalaisilla työntekijöillä ikä oli positiivisesti yhteydessä merkityksellisyyden tuunaukseen.
Väitöskirja laajentaa toistaiseksi lukumäärältään vähäistä tutkimusta vapaa-ajan tuunauksesta ja DRAMMA-tarpeiden täyttymisestä. Väitöskirja antaa uutta tietoa DRAMMA-tarpeiden täyttymisen ja optimaalisen toimintakyvyn välisistä yhteyksistä, sekä siitä, kuinka työntekijät voivat psykologisiin tarpeisiin keskittyvillä vapaa-ajan tuunausponnisteluilla edistää hyvinvointiaan, itse koettua työkykyään sekä perhe- elämän roolisuoriutumista yli ajan. Lisäksi väitöskirja tarjoaa uutta tietoa vapaa-ajan tuunauksen yhtäläisyyksistä ja eroista eri kulttuurisissa konteksteissa. Työterveyden ammattilaiset, johtajat ja päättäjät voivat hyödyntää tutkimuksen tuloksia siitä, miten työn proaktiivisen tuunauksen lisäksi myös vapaa-ajan tuunausponnistelut voivat tukea optimaalista toimintakykyä. Työntekijät voivat vapaa-aikaansa tuunaamalla paitsi kompensoida työssä koettuja puutteita, myös laajemmin täyttää psykologisia tarpeitaan ja tukea optimaalista toimintakykyään niin vapaa-ajalla kuin työelämässäkin.
Väitöskirja koostuu neljästä alkuperäisjulkaisusta. Ensimmäinen tutkimus keskittyi DRAMMA-mallin validointiin pitkittäisasetelmassa. Tutkimuksessa tarkasteltiin DRAMMA-mallin mukaisen faktorirakenteen sopivuutta aineistoon, sekä DRAMMA-tarpeiden täyttymisen ja optimaalisen toimintakyvyn (hyvinvoinnin ja pahoinvoinnin) välisiä yhteyksiä. Toisessa tutkimuksessa kehitettiin olemassa olevan kirjallisuuden pohjalta tarvepohjainen tuunauksen käsitteellinen malli, joka kuvaa tuunauksen motiiveja, prosesseja ja seurauksia. Kolmas tutkimus keskittyi vapaa-ajan tuunauksen käsitteen sekä uuden mittarin (Tarvepohjaisen vapaa-ajan tuunauksen kysely) validointiin. Kolmannen tutkimuksen seitsemässä osatutkimuksessa tarkasteltiin vapaa-ajan tuunauksen rakenne-, rinnakkais-, erottelevaa, kriteeri- ja inkrementaalista validiteettia. Vapaa-ajan tuunauksen potentiaalisena selittäjänä tarkasteltiin proaktiivista persoonallisuutta. Kriteerivaliditeettimuuttujina mitattiin vapaa-ajan tyytyväisyyttä ja perhe-elämän roolisuoriutumista (optimaalinen toimintakyky vapaa-ajalla) sekä työtyytyväisyyttä, itse koettua työkykyä ja työn imua (optimaalinen toimintakyky työelämässä). Neljäs tutkimus tarkasteli vapaa-ajan tuunauksen ja elinvoimaisuuden välistä yhteyttä intraindividuaalisella tasolla. Lisäksi tutkittiin, onko demografisten taustamuuttujien ja vapaa-ajan tuunauksen välisissä yhteyksissä eroja Suomen ja Japanin toisistaan eroavissa kulttuurissa konteksteissa.
Tätä väitöskirjaa varten on käytetty kolmella mantereella eri maissa kerättyjä kyselyaineistoja. Ensimmäisen tutkimuksen aineisto koostui 279 saksalaisen työntekijän vastauksista, jotka kerättiin viidellä kyselykerralla ennen lomaa, loman aikana ja loman jälkeen. Kolmannen tutkimuksen osatutkimukset perustuivat yhdysvaltalaisten (N = 97-106) sekä brittiläisten työntekijöiden (N = 237) poikittaisaineistoihin, sekä kuuden kuukauden tutkimusjaksolla kerättyihin kolmen kyselykerran aineistoihin, jotka kerättiin työntekijöiltä Saksassa, Itävallassa ja Sveitsissä (N = 2,104), Suomessa (N = 578) ja Japanissa (N = 228). Kaikkiaan osatutkimuksissa osallistujista naisia oli hieman yli puolet (55%). Osallistujien keski- ikä oli 42, ja he olivat pääosin korkeasti koulutettuja. Neljännessä tutkimuksessa käytettiin samoja suomalaisten ja japanilaisten työntekijöiden aineistoja kuin kolmannessa tutkimuksessa.
Ensimmäinen tutkimus osoitti, että DRAMMA-mallin tarpeilla on hyvä rakennevaliditeetti pitkittäisesti. DRAMMA-tarpeiden täyttyminen ennusti positiivisesti hyvinvointia ja negatiivisesti pahoinvointia yli ajan. Toisessa tutkimuksessa kehitetty tarvepohjainen tuunauksen teoreettinen malli esittää esimerkiksi psykologisten tarpeiden toimivan sekä tuunauksen motiiveina että sen päämäärinä ja tuunauksen vaikuttavan sekä elämänalueiden sisällä että elämänalueelta toiselle. Kolmannen tutkimuksen tulokset osoittivat, että tarvepohjaisen vapaa-ajan tuunauksen kysely on luotettava ja validi mittari useassa eri maassa. Vapaa-ajan tuunaus oli pitkittäisesti positiivisessa yhteydessä erityisesti optimaaliseen toimintakykyyn vapaa-ajalla, mutta myös optimaaliseen toimintakykyyn työssä. Neljännessä tutkimuksessa merkityksellisyyden ja yhteenkuuluvuuden tuunauksen lisääminen oli yhteydessä kasvaneisiin elinvoimaisuuden kokemuksiin yli ajan. Japanilaisilla työntekijöillä ikä oli negatiivisesti yhteydessä merkityksellisyyden tuunaukseen, ja naissukupuoli oli positiivisesti yhteydessä yhteenkuuluvuuden tuunaukseen, kun taas suomalaisilla työntekijöillä ikä oli positiivisesti yhteydessä merkityksellisyyden tuunaukseen.
Väitöskirja laajentaa toistaiseksi lukumäärältään vähäistä tutkimusta vapaa-ajan tuunauksesta ja DRAMMA-tarpeiden täyttymisestä. Väitöskirja antaa uutta tietoa DRAMMA-tarpeiden täyttymisen ja optimaalisen toimintakyvyn välisistä yhteyksistä, sekä siitä, kuinka työntekijät voivat psykologisiin tarpeisiin keskittyvillä vapaa-ajan tuunausponnisteluilla edistää hyvinvointiaan, itse koettua työkykyään sekä perhe- elämän roolisuoriutumista yli ajan. Lisäksi väitöskirja tarjoaa uutta tietoa vapaa-ajan tuunauksen yhtäläisyyksistä ja eroista eri kulttuurisissa konteksteissa. Työterveyden ammattilaiset, johtajat ja päättäjät voivat hyödyntää tutkimuksen tuloksia siitä, miten työn proaktiivisen tuunauksen lisäksi myös vapaa-ajan tuunausponnistelut voivat tukea optimaalista toimintakykyä. Työntekijät voivat vapaa-aikaansa tuunaamalla paitsi kompensoida työssä koettuja puutteita, myös laajemmin täyttää psykologisia tarpeitaan ja tukea optimaalista toimintakykyään niin vapaa-ajalla kuin työelämässäkin.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [5033]