Up in the air : Air traffic control language use and attitudes

Abstract

Tämä Pro gradu -tutkielma käsittelee lennonjohdon kielen käyttöä sekä heidän kieliasenteitaan koskien niin ilmailun virallista kieltä englantia kuin muita kieliryhmiä, joiden kanssa lennonjohtajat ovat työnsä kautta vuorovaikutuksessa. Lisäksi tutkielmassa tutkitaan kielipolitiikan problematiikkaa ja sen yhteyttä kieliasenteisiin sekä monikielisyyttä asenteiden taustatekijänä. Näitä kysymyksiä tarkastellaan lennonjohtajille jaetun kyselyn ja sitä seuranneiden sähköpostihaastattelujen kautta. Kohteena on kaksi lentokenttää: Suomen Helsinki-Vantaa ja Espanjan Málaga - Costa del Sol. Osallistujamaat valittiin niiden erilaisen kulttuurillisen sekä kielellisen taustan takia. Tutkimuksen taustalla on 2008 ilmailun tiukentuneet kielitasoedellytykset sekä 2017 voimaan tullut lakiesitys, että suurimmilla lentokentillä lennonjohdon tulisi käyttää eksklusiivisesti englantia. Suomessa laki otettiin hyvin vastaan, kun taas Espanjassa sitä vastustettiin ja siihen haettiin ja saatiin poikkeus. Nämä erilaiset suhtautumistavat äidinkielen rajoittamiseen luovat hyödyllisen lähtökohdan kieliasenteiden tutkimukselle. Kieliasenteiden tutkiminen tässä ympäristössä puolestaan on merkittävää ilmailuun liittyvien operaatioiden sujuvuuden ja turvallisuuden kannalta. Aikaisempi ilmailua koskeva kielitutkimus on keskittynyt lähinnä lentäjien kokemuksiin; täten lennonjohtajien tutkiminen on tarpeellista. Tieteellisenä viitekehyksenä tutkielma hyödyntää sosiolingvistiikkaa sekä pragmatiikkaa etenkin monikulttuurisuuden kontekstissa. Lisäksi teoriana toimivat yritysmaailmaa koskevat tutkimukset, joissa monikulttuuristen fuusioiden seurauksena yritysten kielimaisema on muuttunut ja lopulta viralliseksi kieleksi on valikoitunut englanti. Näin ollen tutkimus soveltaa teoriassaan ELF (English as a Lingua Franca) -variantin tutkimusta sekä toisen kielen oppimiseen liittyvää tematiikkaa. Lennonjohdolle jaetun kyselyn tuloksia tarkastellaan pääasiassa kvalitatiivisesti, mutta joiltakin osin myös tilastojen kautta. Espanjassa kyselyyn vastasi 11 ja Suomessa 27 lennonjohtajaa, joista sähköpostihaastatteluihin valittiin kaksi vastaajaa kustakin maasta. Kyselyssä ja etenkin sähköpostihaastatteluissa esiintyvät kieliasenteet liittyvät pääasiassa vastapuolen puutteelliseen englannin kielen taitoon ja vastaajat nimeävät selkeästi haastavia kieliryhmiä. Varsinaisesti lennonjohdon työn kannalta ongelmallisia asenteita ei ole havaittavissa, vaikkakin joitakin stereotyyppejä nousee esille. Tärkein löydös on kuitenkin lennonjohtajien ajan kanssa rapistuva kielitaito, johon vastaajat esittivät monenlaisia ratkaisuja, toivoen etenkin johdon osallistumista varsinaisen ammatillisen koulutuksen jälkeiseen kielitaidon kehittämiseen. Näin ollen tutkielma tarjoaa lennonjohdon työhön konkreettisesti vaikuttavia näkökulmia, joihin jatkotutkimuksen myös kannattaisi keskittyä.