Beyond Ideologies? Risk Society in Emmanuel Macron´s Reformist Politics

Abstract

Tutkimuskohteena Emmanuel Macron on mielenkiintoinen ja jopa historiallinen hahmo. Macron oli valituksi tullessaan Ranskan nuorin johtaja Napoleon Bonaparten jälkeen. Macron oli niin ikään kokematon ja lähes tuntematon poliitikko, joka oli asettunut ensimmäistä kertaa ehdolle ylipäätänsä missään vaaleissa ja joka valittiin ensimmäisenä kansanliikkeen ehdokkaana Ranskan viidennen tasavallan kahdeksanneksi presidentiksi. Macronin vaalivoittojen jälkeen Ranskan vanhat mahtipuolueet tasavaltalaiset ja sosialistit olivat menettäneet täydellisesti asemansa maan tosiasiallisina hallitsijoina. Lyhyesti sanottuna: Macron toteutti täydellisen demokraattisen vallankaappauksen, jollaista kukaan ei ollut kyennyt ennakoimaan vielä vuotta aikaisemmin. Tässä lyhyesti faktat, jotka innoittivat minua tekemään väitöstutkimuksen Macronista liittyen nimenomaan hänen politiikkaansa ja poliittiseen ajatteluunsa. Varsinaisesta vaalitutkimuksesta ei siis ole kysymys, koska minua kiinnosti päästä kiinni eniten Macronin politiikan ja arvomaailman ydinkysymyksiin.

Väitöskirjani nimen otsikko Ideologioiden tuolla puolen? perustui useisiin ristiriitaisiin näkemyksiin, jotka olivat ympäröivät presidenttiä koko hänen verraten lyhyen poliittisen uransa ajan. Äärivasemmisto ja äärioikeisto näkivät Macronin ehdokkaana ja poliitikkona, joka edusti uusliberalismia ja hallitsematonta globalisaatiota, jossa suuryritysten ja EU:n edut olivat etusijalla Ranskan kansallisten etujen sijaan. Macronia on myös kuvailtu populismiin taipuvaiseksi ideologialtaan ohueksi poliitikoksi, jonka kritiikki vanhojen poliittisten puolueiden ja poliitikkojen edustamaa elitismiä kohtaan ei ollut uskottavaa. Maltillinen oikeisto puolestaan kommentoi Macronia vuoden 2017 vaalien aikana presidentti Francois Hollanden epäonnistuneen hallinnon jatkeena ja edustajana. Keltaliiviliikkeen mielenosoituksissa Macronia syytettiin myös rikkaiden presidentiksi, joka oli unohtanut tavallisten ranskalaisten arkipäivän ongelmat tarjoten avokätisiä verohelpotuksia jo ennestään varakkaille kansalaisille ja yrityksille.

Koska ristiriitoja oli huomattavan paljon jo pelkästään Macronin vastustajien suunnalta, oli aiheellista pohtia voiko Emmanuel Macronia arvioida perinteisellä oikeisto–vasemmisto ulottuvuudella vai pitäisikö häntä sen sijaan lähestyä kokonaan uudella tavalla? Tämä on toinen syy, miksi nimesin tutkimukseni ensimmäisiksi sanoiksi jo mainitun Ideologioiden tuolla puolen. Edellä mainittujen väitteiden ja näkemysten perusteella lähtökohtani oli pohtia Macronin politiikkaa ja ajattelua perinteisen ja dogmaattisen tavan sijaan tavalla, joka edustaisi myös Macronin henkilökohtaisia näkemyksiä ja lausuntoja ideologioiden ja politiikan suhteesta. Tässä kohtaa löysin Macronin ajattelussa yhtymäkohdan politiikan teoreetikon Michael Freedenin ajatteluun ideologioista, liberalismista ja niiden merkityksestä nykyisessä maailmassa ja politiikassa.

Edellä mainittuihin seikkoihin perustuen, oli luonnollista, että lähestyisin Macronin politiikkaa pääosin retorisen analyysin avulla. Retorinen analyysi oli luonnollinen valinta myös sen vuoksi, koska suurin osa tutkimusaineistosta oli Macronin kampanjan aikana ja valituksi tulemisen jälkeen pitämiä puheita ja muita julkisia kannanottoja. Toinen tärkeä syy menetelmäni takana oli luonnollisesti itse ranskalainen poliittinen kulttuuri ja historia. Ranskassa politiikassa on aina korostunut poliitikon ja varsinkin presidentin kyky esiintyä ja käyttää erilaisia retorisia keinoja vakuuttaessaan kansalaiset vaalien aikana, mutta myös vaalien jälkeen. Edellä mainitut taidot ovat olleet myös poliittisen menestyksen ja uskottavuuden perusedellytys.

Tutkimuksen kaksi tärkeintä teoriaa ovat saksalaisen politiikantutkijan ja sosiologin Ulrich Beckin luoma riskiyhteiskunta, jota seuraa Anthony Giddensin luoma kolmannen tien poliittinen teoria. Beckin globaali näkemys oli, että vanhat perinteiset instituutiot (kirkko, poliittiset puolueet, perhe, ammatit) ja niiden asema ovat rapautuneet, mikä on lisännyt epävarmuutta esimerkiksi työmarkkinoille ja kansalaisten henkilökohtaiseen elämään liittyen. Beckin teorian mukaan vakituisten työpaikkojen määrä vähentyy edelleen ja erilaiset määräaikaiset ja epätyypilliset työsuhteet yleistyvät tulevaisuudessa entistä enemmän ja vastuu menestymisestä tai menestymättömyydestä on aina selätetty kuitenkin aina yksilölle itselleen. Toinen tärkeä ilmiö liittyy globalisaation ja riskiyhteiskunnan väliseen suhteeseen, jossa päätökset mm. paikallisten työpaikkojen säilymisestä voidaan tehdä tuhansien kilometrien päässä itse tarkasteltavasta maasta. Riski-yhteiskunnan myötä globaaliksi ilmiöksi on tullut myös edelleen kasvanut riski ajautua työttömyyteen, ja tämä koskee myös useita akateemisia ammatteja.

Kolmannen tien politiikan teoria oli luonnollinen valinta tutkimukselleni, koska Macronin poliittinen ajattelu perustui kolmeen kolmannen tien keskeiseen pilariin, joissa työ, yrittäjyys ja henkilökohtainen vastuu olivat politiikan lähtökohtia yhdessä markkina myönteisen ajattelun kanssa. Macron siis haastoi myös perinteisen ranskalaisen etatistisen eli valtiovetoisen talousajattelun, jossa pro-business-ajattelu hallitsi taloutta ja talousympäristöä ja jossa usein valtio-omisteiset yritykset olivat nauttineet usein valtion avokätisestä tuesta ja asemasta suhteessa pienempiin toimijoihin. Macronin mukaan säännöt tulisi olla kaikille samat ja tämä koski myös digitaalisia jättiläisiä (Google, Amazon, Facebook, Apple), joiden verovälttelyyn presidentti Macron on halunnut puuttua kovalla kädellä.

Edellä mainittujen yksityiskohtien perusteella Macronin politiikka lähestyi Britannian entisen pääministerin Tony Blairin (1997–2007) politiikkaa, jossa kolmannen tien politiikan teoria muodosti keskeisen New Labourin ja Blairin poliittisen ja ideologisen sisällön. Macron halusi myös puuttua ranskalaisen yhteiskunnan ruohonjuuritason epäkohtiin, jotka ovat aiheuttaneet paljon negatiivisia seurauksia viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana. Viimeksi mainittuun kuuluu pitkäaikaistyöttömyys, köyhyys ja yhteiskunnallinen syrjäytyminen. Tarkemmin sanottuna ruohonjuuritason ongelmiin puuttuminen tarkoitti sitä, että Ranskan hallitus ja Macronin hallinto olivat valmiita tekemään suuria investointeja peruskoulutukseen ja alueille, jotka olivat kärsineet eniten mm. heikosta opetuksesta ja tuetun opetuksen vähyydestä. Tasavallan presidentti kyseenalaisti myös Ranskan korkeakoulujen nykytilan ja tulokset. Macron oli huolissaan opintojensa keskeyttäneistä opiskelijoista ja hän näki myös, että Ranskassa oli vanhoja elitistisiä instituutioita, kuten ENA (National School of Administration), jotka eivät palvelleet maan etua tulevaisuudessa.

Macronin ajattelussa oli myös useita yhtymäkohtia Ranskan myöhäiseen valistukseen ja erityisesti filosofien ja poliitikkojen Francois Guizot’n ja Benjamin Constantin ajatuksiin, joihin Macronin ajattelua peilasin. Macronin, Guizot’n ja Constantin ajatukset koskivat erityisesti työn, koulutuksen ja ammatin roolia yhteiskunnallisen edistyksen takaajana. Myös poliitikkojen rooli eräänlaisena roolimallina kansalaisten edessä yhdisti niin Macronia, kuin Constantia ja Guizot’a toisiinsa. Macron nosti esiin kampanjansa aikana useasti Ranskan poliittisen järjestelmän ongelmat, jossa poliitikot käyttivät hyväkseen järjestelmän porsaanreikiä ajaessaan omia ja intressipiiriensä etuja. Viime vuosituhannen ajattelijoista nostan esiin Ranskan liberaalien kärkinimen Raymond Aronin ja Macronin mentorin Paul Ricœurin. Aronia, Ricœuria ja Macronia yhdisti kiinnostavalla tavalla kriittisyys ideologiota kohtaan ja totuuden ensisijaisuus politiikan keskeisenä hyveenä.

As an object of research Emmanuel Macron makes an interesting, and even a historic figure. The youngest leader of France since Napoleon Bonaparte, he was an inexperienced and almost unknown politician, when elected as the President of the Republic from neither of the two traditional parties. Emmanuel Macron was a political actor and a candidate of a new unknown political movement, which he founded alone only about a year before the Presidential elections.

The name of my dissertation Beyond Ideologies? Risk Society in Emmanuel Macron’s Reformist Politics is based on the several contradictory views that have surrounded Macron since the very beginning of Macron’s career. The far left and the far right saw Macron as a candidate and politician who represented neoliberalism, and uncontrolled globalisation, in which the interests of big business and interests of the EU had priority instead of the French national interests. Macron has also been described as a politician with a thin ideology prone to populism, whose critique of the elitism represented by the old political parties and politicians was not credible. The moderate right, in turn, commented on Macron during the 2017 election as an extension and representative of President François Hollande’s administration. During protests of the Yellow Vest movement, Macron was also accused of being the President of the rich, who had forgotten the everyday problems of ordinary French people and offered generous tax reliefs to the already wealthy citizens and companies. These were the main reasons behind my motivation to study Macron.

Given all this controversy it was relevant to ask: is it even possible to evaluate Macron in terms of classical French ideologies or should his politics be approached in a whole new way? That is the second reason why I have named my research first: Beyond Ideologies. Starting point was to reflect on Macron’s politics and thinking without resorting to the traditional and dogmatic approaches, in a way which would also represent his personal views and his statements about the relationship between ideologies and politics.

Related to the previous it was relevant that I would approach Macron’s politics using mainly rhetorical analysis as most of the research material consisted of the speeches and other public declarations Macron made during his campaign, and after he entered into the office in May 2017. The second important reason behind my method was of course the French political culture itself that has always emphasised the politician’s ability to use various rhetorical skills and speak well in public debate. The skills have formed a precondition to one’s political success and credibility.

Two of the most important theories of the research are the risk society created by the German scholar Ulrich Beck and the third way political theory created by Anthony Giddens. Beck’s global view was that the fragmentation and lower status of the old institutions (church political parties, family professions) have increased insecurity in the job market and in citizens’ lives as the share of permanent jobs has decreased. At the same time the risk of unemployment has increased, and this concerns even academic professions. Third way theory was a natural choice as Macron was for example keen on using public money and investments on basic education and various internships programmes. Education policies were directed especially at suburban areas where the societal challenges were the most difficult.

Macron’s politics resembled the former Prime Minister of UK Tony Blair’s politics where the third way politics was a leading political doctrine. Macron was also keen to intervene into various grass root grievances of French society which have caused a lot of negative consequences during the last three decades such as long term unemployment, poverty and social exclusion. In addition to the French government and Macron’s administration making huge investments in basic education. The President of the Republic also questioned the current status and the current results of French higher education. Macron was concerned of the dropout figures and saw also that there existed old elitist institutions, such as ENA (National School of Administration) that did not serve country’s interest.

As my research continued it became clear quite soon that Macron’s values and the goals he presented for France differed from his predecessors, and there were elements France had not actually faced during the political history of the Fifth Republic. Macron’s political thinking was based on three pillars where work, entrepreneurship, and personal responsibility were the starting points together with pro-market thinking. Macron challenged also the traditional French statism thinking where the role of state dominated economic activity.

One of the negative features was distorted competition with state-owned companies that had governmental support behind them. Specifically, this meant that these companies were able to receive cheap loans and other financial support guaranteed by the government. Macron wanted to create the same rules policy for all in domestic markets and this applied also to the European level. According to Macron GAFA (Google, Amazon, Facebook, Apple) companies’ tax evasion should be finished.

Finally, I included several confluences from the late French Enlightenment where ideas of the philosophers François Guizot and Benjamin Constant ideas influence Macron’s thinking. These ideas concerned especially the role of work, education and politicians role models in front of the citizens. A precondition to the fair and civilised society was openness and accountability. One of the typical problems in France has been how the politicians and political parties have used various loopholes in the political system as they have financed their campaigns.