"Ollaan me kasvatustieteilijät vähän sellasia että antakaa nyt joku pulma niin kyl me se luovitaan ja tehään vielä laadukkaasti" : Kasvatustieteilijöiden kokemuksia asiantuntijuudestaan asiantuntijaorganisaatiossa

Abstract

Tämän laadullisen tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten yleisen ja aikuiskasvatustieteen tutkinto- ohjelmasta valmistunut asiantuntija kokee oman asiantuntijuutensa toimiessaan asiantuntijaorganisaatiossa. Koska asiantuntijuus on moniulotteinen ilmiö ja käsite, siitä tehty tutkimus on laajaa ja jokainen aiheesta tehty tutkimus tarkastelee asiantuntijuuden käsitettä hieman eri näkökulmista. Tämän tutkimuksen viitekehyksenä ja teoreettisena lähtökohtana toimii Ulpukka Isopahkala-Bouret’n malli asiantuntijuudesta kokemuksellisena ilmiönä. Asiantuntijuuden kokemukseen kuuluu olennaisena osana asiaankuuluva tietämys, tilannesidonnainen kyky toimia sekä luottamuksen ja varmuuden tunne. Asiantuntijuutta tarkastellaan usein myös vahvasti sosiaalisesta kontekstista, joten myös sosiaalisen tunnustuksen saaminen omasta asiantuntijuudesta on merkittävää asiantuntijuuden kokemuksen kannalta.

Generalistitutkinnosta valmistuvien kasvatustieteilijöiden asiantuntijuuden tarkastelu on erityisen kiinnostavaa, sillä generalistisen asiantuntijuuden määrittely voi olla usein haastavaa ja vaikeasti konkretisoitavaa. Tutkimuksen tavoitteena onkin tuottaa tietoa niistä asiantuntijuuden elementeistä, jotka kasvatustieteilijä kokee omalla asiantuntijaurallaan merkityksellisiksi ja määrittäviksi tekijöiksi, mutta toisaalta myös mahdollisia haasteita aiheuttaviksi tekijöiksi.

Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla neljää kasvatustieteen tutkinto-ohjelmasta valmistunutta, erilaisissa asiantuntijaorganisaatioissa toimivaa asiantuntijaa keväällä 2021. Lähtökohtana tutkimuskysymyksille ja haastattelujen toteuttamiselle toimi Isopahkala-Bouret’n malli asiantuntijuuden kokemuksen kolmijaosta. Yksilöhaastattelujen pohjalta saatua aineistoa tarkasteltiin teemoittelemalla sitä kolmijaon avulla muodostettujen tutkimuskysymysten pohjalta. Aineistosta pyrittiin löytämään ilmaisuja, jotka sopivat vastaamaan asiantuntijuuden kokemusta kartoittaviin tutkimuskysymyksiin.

Asiantuntijuutta kuvailtiin haastatteluissa hyvin monipuolisella otteella, ja kasvatustieteilijöiden osaamispaletin voitiin havaita olevan laaja. Vaikka kasvatustieteen tutkinto ei määrättyä substanssiosaamista tarjoakaan, koettiin sen tuovan arvokasta osaamista ja antavan hyvän pohjan asiantuntijuuden kehittämiselle työuran varrella. Haastateltavat kokivat työyhteisöissänsä olevansa osa toimijoiden verkostoa ja voivansa vaikuttaa työssänsä erilaisiin asioihin. Omaa asiantuntijuutta kohtaan oltiin luottavaisia ja sitä osattiin hyödyntää niin, että lopputulos on mielekäs. Sosiaalisen tunnustuksen ja palautteen saanti koettiin myös merkittäväksi osaksi asiantuntijuutta ja sen kehittymistä.