Asthma in competitive cross-country skiers – a systematic review and meta-analysis
Mäki-Heikkilä, Rikhard (2020)
2020
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma - Licentiate's Programme in Medicine
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. Only for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-02-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202202031814
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202202031814
Tiivistelmä
Urheilijoiden ja erityisesti hiihtäjien astmasta on julkaistu paljon tutkimustietoa, mutta yhtään kokoavaa katsausta hiihtäjien astman yleisyydestä ei ole julkaistu. Tekemämme systemoidun kirjallisuuskatsauksen tarkoitus oli selvittää aktiivisesti kilpailevien maastohiihtäjien, ampumahiihtäjien ja hiihtosuunnistajien astman ja astmalääkkeiden käytön yleisyyttä sekä astman alkamisikää.
Kirjallisuushaku tehtiin kuudesta tietokannasta 29.8.2019, ja se tuotti 2 161 tulosta. Tutkimusten tuli täyttää kolme ehtoa: kyseessä on alkuperäistutkimus, tutkittavat ovat kilpahiihtäjiä ja tulokset voitiin erottaa mahdollisesti muista tutkimuksessa olleista ryhmistä. Katsaukseen sisällytettiin 30 artikkelia, joista laadittiin laadullinen synteesi. Valituista artikkeleista edelleen meta-analyysiin sisällytettiin kahdeksan artikkelia, jotka käsittelivät astman esiintyvyyttä ja astmalääkkeiden käyttöä.
Systemoidun katsauksen ja meta-analyysin perusteella noin 21 % kilpahiihtäjistä sairastaa astmaa. Tutkittujen hiihtäjien astma alkoi useimmiten nuoruusiässä 10–15 ikävuoden välillä, tutkimusverrokkien puolestaan tasaisesti syntymästä lähtien ja useammin jo lapsena ennen murrosikää. Astmalääkkeitä käyttää keskimäärin noin 23 % kilpahiihtäjistä, mikä vastaa astman esiintyvyyttä tässä joukossa.
Kuudessa tutkimuksessa havaittiin mahdollista hiihtäjien astman alidiagnosointia. Kilpahiihtäjistä, joilla ei ollut aiemmin todettua astmaa, 25–62 %:lla astman diagnostiset kriteerit täyttyivät keuhkojen toimintaa mittaavissa tutkimuksissa. Alidiagnostiikka näytti olevan vähäisempää uusimmissa tutkimuksissa. Astmaa sairastavilla hiihtäjillä todettiin keuhkoputkien tähystyksessä vähemmän eosinofiilista tulehdusta verrattuna hiihtoa harrastamattomiin astmapotilaisiin. Merkkejä hengitysteiden astmatulehduksesta havaittiin myös hiihtäjillä, jotka eivät sairastaneet astmaa.
Astman esiintyvyys kilpahiihtäjillä on noin kaksinkertainen verrattuna muuhun väestöön ja heidän astmalääkkeiden käyttönsä vastaa sairauden esiintyvyyttä. Löydösten perusteella hiihtäjien astmadiagnostiikan tarkkuus ja kattavuus on parantunut vuosikymmenten saatossa. Hiihtäjien optimaalinen hoito ja sairauden eteneminen on vielä epäselvää. Jatkossa tulisi tutkia, miten harjoittelu, hengitystieinfektiot ja niiden hoito vaikuttavat hiihtäjien astman kehittymiseen.
Kirjallisuushaku tehtiin kuudesta tietokannasta 29.8.2019, ja se tuotti 2 161 tulosta. Tutkimusten tuli täyttää kolme ehtoa: kyseessä on alkuperäistutkimus, tutkittavat ovat kilpahiihtäjiä ja tulokset voitiin erottaa mahdollisesti muista tutkimuksessa olleista ryhmistä. Katsaukseen sisällytettiin 30 artikkelia, joista laadittiin laadullinen synteesi. Valituista artikkeleista edelleen meta-analyysiin sisällytettiin kahdeksan artikkelia, jotka käsittelivät astman esiintyvyyttä ja astmalääkkeiden käyttöä.
Systemoidun katsauksen ja meta-analyysin perusteella noin 21 % kilpahiihtäjistä sairastaa astmaa. Tutkittujen hiihtäjien astma alkoi useimmiten nuoruusiässä 10–15 ikävuoden välillä, tutkimusverrokkien puolestaan tasaisesti syntymästä lähtien ja useammin jo lapsena ennen murrosikää. Astmalääkkeitä käyttää keskimäärin noin 23 % kilpahiihtäjistä, mikä vastaa astman esiintyvyyttä tässä joukossa.
Kuudessa tutkimuksessa havaittiin mahdollista hiihtäjien astman alidiagnosointia. Kilpahiihtäjistä, joilla ei ollut aiemmin todettua astmaa, 25–62 %:lla astman diagnostiset kriteerit täyttyivät keuhkojen toimintaa mittaavissa tutkimuksissa. Alidiagnostiikka näytti olevan vähäisempää uusimmissa tutkimuksissa. Astmaa sairastavilla hiihtäjillä todettiin keuhkoputkien tähystyksessä vähemmän eosinofiilista tulehdusta verrattuna hiihtoa harrastamattomiin astmapotilaisiin. Merkkejä hengitysteiden astmatulehduksesta havaittiin myös hiihtäjillä, jotka eivät sairastaneet astmaa.
Astman esiintyvyys kilpahiihtäjillä on noin kaksinkertainen verrattuna muuhun väestöön ja heidän astmalääkkeiden käyttönsä vastaa sairauden esiintyvyyttä. Löydösten perusteella hiihtäjien astmadiagnostiikan tarkkuus ja kattavuus on parantunut vuosikymmenten saatossa. Hiihtäjien optimaalinen hoito ja sairauden eteneminen on vielä epäselvää. Jatkossa tulisi tutkia, miten harjoittelu, hengitystieinfektiot ja niiden hoito vaikuttavat hiihtäjien astman kehittymiseen.