Lääkehoidon toteutus ACS-potilaiden keskuudessa Tays Sydänsairaalassa 2007-2018
Hannonen, Aleksi (2022)
2022
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma - Licentiate's Programme in Medicine
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-02-03
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202202021797
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202202021797
Tiivistelmä
Sepelvaltimotautikohtaus on äkillistä tai muutaman vuorokauden aikana pahentuvaa oireilua, joka sopii sepelvaltimotaudin aiheuttamaksi. Sepelvaltimotautikohtaus voidaan luokitella epävakaaksi angina pectorikseksi, ST-nousuttomaksi sydäninfarktiksi ja ST-nousuinfarktiksi. Sepelvaltimotautipotilaiden kuolleisuus on huomattavaa ja riski kohtauksen uusiutumiselle on korkea. Sepelvaltimotautikohtauksesta voi seurata vakavia haittatapahtumia, kuten rytmihäiriöitä ja sydämen vajaatoimintaa. Vain tehokkaalla lääkehoidolla ja kajoavilla toimenpiteillä voidaan ehkäistä sepelvaltimotautikohtauksen jälkeisiä haittatapahtumia. Lääkehoidon vaikutuksia ovat muun muassa sydämen hapenkulutuksen väheneminen, sydämen saaman happirikkaan veren määrän lisääntyminen, veren hyytymisen estyminen ja kohonneen verenpaineen aleneminen.
Tässä tutkimuksessa tarkastelimme potilaita, joille tehtiin Tays Sydänsairaalassa sydämen sepelvaltimoiden varjoainekuvaus vuosina 2007-2018 sepelvaltimotautikohtauksen vuoksi. Vuosina 2007-2008 noin 1800 hoidetun potilaan jatkohoitoon siirtymis- tai kotiutumislääkitys haettiin sähköisestä sairauskertomuksesta. Vuodesta 2009 eteenpäin tiedot olivat jo olemassa MADDEC-tietokannassa. MADDEC-tietokanta sisältää laajasti potilaiden tietoja sepelvaltimotautikohtauksen ajalta. Vuosina 2007-2018 tehtiin yhteensä 11354 varjoainekuvausta yhteensä 10316 potilaalle (osa potilaista oli hoidettavana useammin kuin kerran tänä aikana). Tässä tutkimuksessa tietoa haettiin vain eräistä merkittävimmistä lääkeryhmistä: beetasalpaajat, ACE-estäjät ja ATR-salpaajat, varfariini, DOAC-lääkkeet (suorat antikoagulantit) ja kolesterolilääkkeet. Vertailimme lääkkeiden käyttöä eri potilasryhmien välillä, vertaillen muun muassa ikää, sukupuolijakaumaa ja ultraäänellä mitattua sydämen vasemman kammion pumppaustehoa eli ejektiofraktiota.
Valtaosalla potilaista oli käytössä kolesteroli-, beetasalpaaja- ja ACE-estäjä tai ATR-salpaaja-lääkitys. Varfariinin käyttö oli yleisempää ja kolesterolilääkkeiden käyttö vähäisempää korkeammissa ikäluokissa. Matalan ejektiofraktion potilailla beetasalpaajien, ACE-estäjien tai ATR-salpaajien ja varfariinin käyttö oli yleisempää kuin lievästi alentuneen tai normaalin ejektiofraktion potilailla. ACE-estäjien ja ATR-salpaajien käyttö kasvoi tutkimusjoukossa 12 vuoden aikana merkittävästi.
Tässä tutkimuksessa tarkastelimme potilaita, joille tehtiin Tays Sydänsairaalassa sydämen sepelvaltimoiden varjoainekuvaus vuosina 2007-2018 sepelvaltimotautikohtauksen vuoksi. Vuosina 2007-2008 noin 1800 hoidetun potilaan jatkohoitoon siirtymis- tai kotiutumislääkitys haettiin sähköisestä sairauskertomuksesta. Vuodesta 2009 eteenpäin tiedot olivat jo olemassa MADDEC-tietokannassa. MADDEC-tietokanta sisältää laajasti potilaiden tietoja sepelvaltimotautikohtauksen ajalta. Vuosina 2007-2018 tehtiin yhteensä 11354 varjoainekuvausta yhteensä 10316 potilaalle (osa potilaista oli hoidettavana useammin kuin kerran tänä aikana). Tässä tutkimuksessa tietoa haettiin vain eräistä merkittävimmistä lääkeryhmistä: beetasalpaajat, ACE-estäjät ja ATR-salpaajat, varfariini, DOAC-lääkkeet (suorat antikoagulantit) ja kolesterolilääkkeet. Vertailimme lääkkeiden käyttöä eri potilasryhmien välillä, vertaillen muun muassa ikää, sukupuolijakaumaa ja ultraäänellä mitattua sydämen vasemman kammion pumppaustehoa eli ejektiofraktiota.
Valtaosalla potilaista oli käytössä kolesteroli-, beetasalpaaja- ja ACE-estäjä tai ATR-salpaaja-lääkitys. Varfariinin käyttö oli yleisempää ja kolesterolilääkkeiden käyttö vähäisempää korkeammissa ikäluokissa. Matalan ejektiofraktion potilailla beetasalpaajien, ACE-estäjien tai ATR-salpaajien ja varfariinin käyttö oli yleisempää kuin lievästi alentuneen tai normaalin ejektiofraktion potilailla. ACE-estäjien ja ATR-salpaajien käyttö kasvoi tutkimusjoukossa 12 vuoden aikana merkittävästi.