Minä ja Verna: Kertova ja kokeva minä Terhi Utriaisen romaanissa Välimatkoja

Abstract

Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan Terhi Utriaisen romaania Välimatkoja (1999). Romaanin aiheena on synnytyksen jälkeinen identiteettityö. Välimatkojen kerronnalle on tyypillistä kertomuksen tasojen sekä kertojan ja henkilön välisen suhteen häilyminen, joka ilmenee kerronnan nopeana vaihtumisena kolmannen persoonan kerronnasta ensimmäisen persoonan kerrontaan ja toisinpäin. Kerrontatilanteiden analyysissa tukeudutaan Dorrit Cohnin klassisen narratologian teoriaan kaunokirjallisuudessa esitetyn tietoisuuden kuvaamisesta. Kerronnan rakennetta ja henkilöiden välisiä suhteita tarkastellaan Cohnin määrittelemien tietoisuuden kuvaamisen perusmallien avulla. Kohdetekstissä käytettyjä metaforia tarkasteltaessa hyödynnetään Lakoffin ja Johnsonin kognitiivista metaforateoriaa. Tutkielmassa kiinnitetään Hélène Cixous’n ja Johanna Krappen artikkeleihin viitaten huomiota feministiseen näkökulmaan, joka kertovan ja kokevan minän välisen suhteen sekä välimatkojen teeman lisäksi kohdeteoksesta nousee esiin.

Tutkielmassa todetaan, että Välimatkoja-teoksessa kuvataan päähenkilön kokemus äidiksi tulosta erilaisilla välimatkojen muutoksilla ja niihin liittyvillä ristiriidoilla. Välimatkojen ja etäisyyksien teema rakentuu tutkielman kohderomaanissa sekä kerronnan rakenteen että metaforien avulla niin, että rakenteellisista ratkaisuista ja käytetyistä metaforista yhdessä muodostuu kertomuksesta havaittava välimatkan teema. Käytetyt metaforat osallistuvat välimatkateeman konstruoimiseen ja lisäksi ne tuottavat mielikuvan voimakkaasta kokemuksesta. Välimatkan kuvaaminen erilaisin metaforin toistuu ja käytetyt metaforat yhdistyvät toisiinsa kerronnallisuutta vahvistaen. Kerronnan muodon vaihtelun kautta välimatkateema rakentuu siten, että kertojan osallisuus tai ulkopuolisuus kokemuksiin nähden vaihtelee ja luo vuorotellen vaikutelman etäisyydestä tai yhteensulautumisesta. Tajunnankuvaus ja siihen liittyvä vaihtelu on teoksen keskeinen kerronnallinen keino, joka sekä rakentaa välimatkojen teemaa että tuottaa tulkinnan moniulotteisesta mielestä, joka prosessoi äidiksi tuloa ja kehittyvää suhdetta syntyneeseen lapseen. Sisällölliset ainekset, kuten henkilöiden fyysisen etäisyyden kuvaaminen, unissa ja kertomuksissa toistuvat motiivit tai etäisyyttä ja läheisyyttä kuvaavien metaforien käyttö vahvistavat teoksen välimatkateemaa.