Kauneuden kaipuu: klassismivaikutteisuus ja uustraditionalismi arkkitehtuurikeskusteluissa
Hahtola, Verna (2022)
2022
Arkkitehdin tutkinto-ohjelma - Master's Programme in Architecture
Rakennetun ympäristön tiedekunta - Faculty of Built Environment
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-02-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202202011760
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202202011760
Tiivistelmä
Diplomityö käsittelee uustraditionalismin ilmiötä julkisessa arkkitehtuurikeskustelussa. Ilmiö kulminoituu sosiaalisessa mediassa esitettyyn kysymykseen siitä, miksei enää rakenneta kauniiksi koettavia rakennuksia kuten ennen vanhaan. Työ painottuu 2010- ja 2020-lukujen taitteen arkkitehtuurikeskusteluihin: keskeisenä aineistona on Arkkitehtuurikapina – Ei enää rumia laatikoita -niminen Facebook-ryhmä, joka toimii Suomessa pääasiallisena klassismi- ja traditiohenkisen arkkitehtuurin äänenkannattajana.
Arkkitehtuurikapinassa toivotaan kauneutta ja monipuolisuutta arkkitehtuurityylien tarjontaan. Kauneutta havaitaan vanhoissa rakennuksissa uudistuotantoa enemmän, minkä vuoksi uudisrakentamisessa toivotaan otettavan mallia vanhoista tyyleistä. Keskiössä on kauneuden kaipuu - rakentamisen tulisi olla esteettisesti miellyttävää.
Tyylin hyödyntäminen nykysuunnittelussa on polemiikkia herättävä aihe. Työn tarkoituksena on tutkia näkökulmaeroja, joita ilmenee erityisesti Arkkitehtuurikapinan sekä arkkitehtikunnan välillä, vaikka ryhmittymät eivät homogeenisiä olekaan. Työssä käsitellään myös Arkkitehtuurifoorumin Facebook-ryhmää sekä Arkkitehti- ja Arkkitehtiuutiset-julkaisuja. Tieteellisenä metodina toimii internetaineistoon ja -kulttuuriin pohjautuva etnografia eli netnografia, jonka avulla tutkimuksessa on pyritty samaistumaan Arkkitehtuurikapinan keskustelukulttuuriin ymmärtävällä otteella.
Näkökulmaeroja peilataan kolmen kokonaisuuden, kauneuden ja tyylin, tradition sekä historia- ja aikakontekstien kautta. Arkkitehtuurikapina pyrkii haastamaan arkkitehtuurin valtasuuntauksena pitämänsä modernismin, jonka koetaan sallivan vain uudenaikaisen ja -näköisen rakentamisen. Arkkitehtikunnan mukaan arkkitehtuurin tulee sitoutua oman aikansa arvomaailmaan sekä tuotantotekniikkaan: tyyli heijastelee muutoksia kyseisenkaltaisissa laajemmissa tekijöissä. Arkkitehtuurikapinan toivoma tyylin hyödyntäminen esteettisistä syistä ei laajasti resonoi arkkitehtikunnassa.
Keskustelu muistuttaa 1970–1980-luvuilla käytyä postmodernismikeskustelua: klassismivaikutteisuus pyritään torjumaan pinnallisena tyylikeskusteluna, jolla ei ole syvällistä merkitystä suurempien ongelmien ratkaisijana. Arkkitehtuurista vallitsee kaksi erilaista diskurssia, jotka perustuvat erilaisiin käsityksiin tyylin, tradition ja syvämerkitysten roolista arkkitehtuurissa. Työn tarkoituksena ei ole ratkaista keskustelua, vaan pikemminkin osoittaa ilmiön pitkä historia sekä aiheen kompleksisuus, johon ei ole olemassa yksinkertaista ratkaisua.
Arkkitehtuurikapinassa toivotaan kauneutta ja monipuolisuutta arkkitehtuurityylien tarjontaan. Kauneutta havaitaan vanhoissa rakennuksissa uudistuotantoa enemmän, minkä vuoksi uudisrakentamisessa toivotaan otettavan mallia vanhoista tyyleistä. Keskiössä on kauneuden kaipuu - rakentamisen tulisi olla esteettisesti miellyttävää.
Tyylin hyödyntäminen nykysuunnittelussa on polemiikkia herättävä aihe. Työn tarkoituksena on tutkia näkökulmaeroja, joita ilmenee erityisesti Arkkitehtuurikapinan sekä arkkitehtikunnan välillä, vaikka ryhmittymät eivät homogeenisiä olekaan. Työssä käsitellään myös Arkkitehtuurifoorumin Facebook-ryhmää sekä Arkkitehti- ja Arkkitehtiuutiset-julkaisuja. Tieteellisenä metodina toimii internetaineistoon ja -kulttuuriin pohjautuva etnografia eli netnografia, jonka avulla tutkimuksessa on pyritty samaistumaan Arkkitehtuurikapinan keskustelukulttuuriin ymmärtävällä otteella.
Näkökulmaeroja peilataan kolmen kokonaisuuden, kauneuden ja tyylin, tradition sekä historia- ja aikakontekstien kautta. Arkkitehtuurikapina pyrkii haastamaan arkkitehtuurin valtasuuntauksena pitämänsä modernismin, jonka koetaan sallivan vain uudenaikaisen ja -näköisen rakentamisen. Arkkitehtikunnan mukaan arkkitehtuurin tulee sitoutua oman aikansa arvomaailmaan sekä tuotantotekniikkaan: tyyli heijastelee muutoksia kyseisenkaltaisissa laajemmissa tekijöissä. Arkkitehtuurikapinan toivoma tyylin hyödyntäminen esteettisistä syistä ei laajasti resonoi arkkitehtikunnassa.
Keskustelu muistuttaa 1970–1980-luvuilla käytyä postmodernismikeskustelua: klassismivaikutteisuus pyritään torjumaan pinnallisena tyylikeskusteluna, jolla ei ole syvällistä merkitystä suurempien ongelmien ratkaisijana. Arkkitehtuurista vallitsee kaksi erilaista diskurssia, jotka perustuvat erilaisiin käsityksiin tyylin, tradition ja syvämerkitysten roolista arkkitehtuurissa. Työn tarkoituksena ei ole ratkaista keskustelua, vaan pikemminkin osoittaa ilmiön pitkä historia sekä aiheen kompleksisuus, johon ei ole olemassa yksinkertaista ratkaisua.