Stora Enson riskit ja epävarmuustekijät sekä niistä raportointi vuosina 2016–2020

Abstract

Tämän tutkielman aihe on ”Stora Enson riskit ja epävarmuustekijät sekä niistä raportointi vuosina 2016–2020”. Kirjanpitolain mukaan kirjanpitovelvollisella on velvollisuus raportoida toimintansa kannalta keskeisimmät riskit ja epävarmuustekijät toimintakertomuksessaan. Lisäksi arvopaperimarkkinalaki asettaa yhtiöille, joiden liikkeeseenlaskettu osake on kaupankäynnin kohteena lisää velvoitteita, sillä edellä mainittujen yhtiöiden tulee kuvata keskeisimmät lähiajan riskit ja epävarmuustekijät osa- tai puolivuotiskatsauksissaan. Yksittäinen sijoittaja voi saada usein toimintakertomuksista sekä osa- tai puolivuotiskatsauksista paljon hyödyllistä informaatiota, sillä usein riskit ja epävarmuustekijät eivät ole yksiselitteisiä ja selkeitä asioita vaan moniulotteisia ja kompleksisia kokonaisuuksia. Tässä tutkielmassa käsitellään Stora Enson riskejä ja epävarmuustekijöitä sekä sitä millaista Stora Enson riskien raportointi on ja kuinka se on muuttunut tarkasteltavalla ajanjaksolla.

Tämä tutkielma on luonteeltaan kvalitatiivinen pitkittäistutkimus, jossa tarkasteltava ajanjakso on viisi vuotta. Lisäksi tutkielma on luonteeltaan tapaustutkimus, jonka case-yrityksenä toimii Stora Enso. Tutkielman tarkoitus on vastata kahteen päätutkimuskysymykseen. Ensiksi ”Millaisia riskejä ja epävarmuustekijöitä Stora Enson on kohdannut vuosien 2016–2020 aikana toimintakertomusten perusteella?” ja toiseksi ”Millaista Stora Enson riskien raportointi on ollut ja miten se on muuttunut vuosien 2016–2020 aikana toimintakertomusten perusteella piensijoittajan näkökulmasta?” Tutkielman taustateoria rakentuu riskien ja epävarmuustekijöiden sekä riskienhallinnan käsitteistön ja teorian pohjalle, sivuten raportoinnin lainsäädännöllistä näkökulmaa. Tutkielmassa empiirisenä aineistona on käytetty Stora Enson toimintakertomuksia vuosilta 2016–2020.

Tutkielmassa havaittiin, että Stora Enson keskeisimmät riskit ja epävarmuustekijät ovat olleet suhteellisen stabiileja läpi tarkasteltavan ajanjakson eikä suuria muutoksia ole tapahtunut. Raportoinnin osalta keskeisin löytö oli, että Stora Enso on tarkasteltavalla ajanjaksolla raportoinut riskit ja epävarmuustekijät lähes sanasta sanaan samalla tavalla eri vuosien välillä, siitä huolimatta, että esimerkiksi omaa riskien luokitteluaan yhtiö on muuttanut samalla ajanjaksolla.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että Stora Enso on tunnistanut yhtiöönsä vaikuttavat riskit ja epävarmuustekijät laajasti. Raportoinnin suhteen Stora Enso raportoi riskit ja epävarmuustekijät huomattavasti perusteellisemmin kuin suurin osa muista Helsingin pörssiin listautuneista yhtiöistä. Raportointia voisi kuitenkin kehittää niin, että se olisi konkreettisempaa ja kytkeytyisi enemmän maailmalla esiintyviin ilmiöihin. Lisätutkimusta voitaisiin tehdä esimerkiksi vertailemalla samalla toimialalla toimivien yhtiöiden riskejä ja epävarmuustekijöitä sekä niistä raportointia keskenään toimialakohtaisesti.