Tasakatto ja valesokkeli? : Turun 1970-luvun asuinpientalojen rakenneratkaisut ja korjaustarpeet

Abstract

1970-luvulla rakennetut asuinpientalot ovat juuri nyt peruskorjausiässä. Vaikka pientalojen korjaustarpeita on kartoitettu, ei ole kuitenkaan tietoa, kuinka laajaa osaa aikakauden rakennuksista riskialttiit rakenteet koskevat. Diplomityössäni selvitän korjaustarpeiden laajuutta Turun pientalokannan kautta sekä esittelen mahdollisia korjaustapoja. Tutkimuksessani käytän aineistona Turun kaupunginarkistosta saamiani rakennuslupapiirustuksia, joiden perusteella olen lajitellut ja tilastoinut eri rakenneratkaisujen käyttöä. Tutkimuskohteet valitsin satunnaisotannalla saadakseni yleistettävää tietoa. Työssäni tarkastelen tutkimuskohteiden rakenteiden toimivuutta tämänhetkisen rakennusfysikaalisen tiedon perusteella sekä arvioin korjaustapojen pitkäikäisyyttä ja kestävyyttä muuttuvassa ilmastossa. On kuitenkin myös muistettava, että oikeissa olosuhteissa teoriassa rakennusfysikaalisesti riskialtis rakenne saattaa toimia. Korjauksia tulisi tehdä vasta, kun voidaan havaita elinolosuhteiden terveellisyyttä ja turvallisuutta vaarantavia tekijöitä. Aikakauden rakennuksissa on lähes poikkeuksetta maanvastainen betonilaatta-alapohja. Lisäksi noin puolessa aikakauden kohteista on kellari, jonka ulkoseinät ovat valubetonia tai betoniharkkoa. Maanvastaisten alapohjien ja seinien yleisimmät korjaustarpeet liittyvät eristämiseen. Eriste on kosteudelle arkaa materiaalia, se sijaitsee väärässä paikassa tai sitä ei ole ollenkaan. Lisäksi hyvin yleisiä ovat puutteet salaoja- ja sadevesijärjestelmissä, mikä lisää erityisesti maanvastaisiin rakenteisiin kohdistuvaa kosteusrasitusta. Useimmat kohteet hyötyisivätkin laajasta salaojaremontista, jossa rakennuksen ympäriltä vaihdetaan maakerrokset ja lisätään salaoja- ja sadevesiputkistot sekä lämpö- ja vesieristetään mahdollisen kellarin seinät ulkopuolelta. Salaojakorjauksella voitaisiin myös mahdollisesti välttää suuressa osassa kohteista laajemmat maanvastaisiin rakenteisiin kohdistuvat korjaustoimenpiteet. Ehdottomasti yleisin ulkoseinärakenne on tiiliverhoiltu puuranka. Kuitenkin runko- tai verhousmateriaalista riippumatta yleisin korjaustarve on puutteellinen tuuletus verhouksen takana. Sisäpuolisen kosteuden pääsy rakenteisiin on nimellisesti estetty lähes kaikissa kohteissa, joten kirjallisuudessa usein mainitut siinä esiintyvät puutteet johtuvat todennäköisemmin asennusvirheistä kuin koko kerroksen puuttumisesta. Ulkoseinien korjauksen yhteydessä voisi myös harkita verhousmateriaalin vaihtoa tiilestä puuhun rakenteen rakennusfysikaalisen toiminnan parantamiseksi, tai olevien hyväkuntoisten materiaalien uusiokäyttöä. Tyypillisesti ulkoseinän alaosassa on valesokkelin ja sokkelihalkaisun yhdistelmä, jollainen on kahdessa kolmasosassa tutkimuskohteita. Vain muutamissa kohteissa on valesokkeli ilman sokkelihalkaisua. On myös huomattava, että kolmasosassa kohteista on ns. ”normaali sokkeli”. Sokkeliin kohdistuvat korjaustoimenpiteet on yleensä hyvä suorittaa ulkoseinien tai maarakenteiden korjauksen yhteydessä. Suurimmassa osassa tutkimuskohteita on harjakatto, tasakattoja on alle neljäsosassa kohteita. Kattojen yleisimpiä rakenteellisia puutteita ovat puutteellinen tuuletus ja aluskatteen puute. Muutamista kohteista puuttui myös höyryn- ja ilmansulkukerros. Kattojen korjaustarpeet vaihtelevat laajasti. Jyrkempikulmaisissa katoissa saattaa riittää katteen vaihto ja aluskatteen lisäys, kun taas loivempikulmaisissa katoissa saattaa olla aiheellista rakentaa koko katto uudestaan jyrkempään kulmaan. Muita huomattavia korjaustarpeita aikakauden rakennuksissa ovat lämmitysenergian vaihto pois öljystä, asbestin ja muiden haitta-aineita sisältävien materiaalien purkamiseen liittyvät korjaukset sekä radonkorjaukset, sillä radonintorjuntajärjestelmiä ei asennettu rakennuksiin vielä 1970-luvulla.