”Kyllä meilläkin on moraali tallella. Ei se loppunut teidän sukupolveenne” : Nuorten kokemus omien vanhempiensa sukupolven arvoista ja kasvatuksesta nuortenlehti Suosikissa vuosina 1963–1971
Ojanperä, Juuso (2022)
Ojanperä, Juuso
2022
Historian kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in History
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-02-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202201271680
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202201271680
Tiivistelmä
1960-luku on länsimaisessa kulttuuri- ja historiakäsityksessä vakiintunut vallankumouksen ja radikalismin vuosikymmenenä. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, kuinka 1960-luvun ja 1970-luvun alun nuoret kokivat omien vanhempiensa sukupolven arvot ja heidän harjoittaman kasvatuksen. Tutkielmassa tarkastellaan, millaisia odotuksia nuoria kohtaan oli, ja miten tämä näkyi nuorten kirjoituksissa. Tutkielmassani tarkastellaan myös, löytyykö tuolta ajanjaksolta nuoria, jotka syystä tai toisesta olivat vanhempiensa kanssa samalla linjalla pyrkien ymmärtämään heidän kasvatuskäytäntöjään.
Tutkimuksen pääasiallisen lähdeaineiston muodostaa nuortenlehti Suosikissa vuosina 1963–1971 ilmestyneet lukijakirjeet, joita analysoitiin temaattista sisällönanalyysiä hyödyntäen. Luokittelin analysoinnin pohjalta teksteistä nousseita teemoja ja aiheita eri käsittelykokonaisuuksiksi, jonka kautta pyrin tarkastelemaan nuorten kokemusmaailmaa tuon ajan kasvatukseen ja arvoihin liittyen.
Tutkimuksen perusteella voidaan päätellä kokemuksen olleen melko laajalti jaettu alleviivaten tuolle ajalle tyypillistä sanomaa, jota nuoret välittivät. Edeltävistä sukupolvista haluttiin tehdä selkeä pesäero sekä näkemyksellä että erityisesti myös konkreettisella tasolla. Nuoret kasvattivat pitkiä hiuksia ja käyttivät päihteitä jopa siitä syystä, että haluttiin tietoisesti provosoida ennakkoluuloista auktoriteettia, kuten vanhempia, opettajia tai esimerkiksi työnantajaa. Osa kirjoittajista ei kokenut tarvetta kyseenalaistaa vanhempiaan. He saattoivat antaa kirjeissään kritiikkiä vertaisilleen esimerkiksi kyseenalaistaen nuorten kokemat ongelmat ja oman ennakkoluuloisen suhtautumisensa vanhempia kohtaan. Vanhemmat, jotka pyrkivät ymmärtämään lastaan, saivat kiitosta. Vastaavasti sellaiset vanhemmat, jotka kyseenalaistivat nuorten tulevaisuuden sekä asettivat rangaistuksia ja sääntöjä, koettiin vapautta ja oikeuksia riistävinä. Tarkastellessani lukijakirjeitä yleisesti, huomasin, ettei ennen vuotta 1965 löytynyt sellaista lukijakirjettä, jossa olisi kritisoitu omien vanhempien kasvatuskäytäntöjä tai arvoja yleisesti. Keskustelukulttuurin muutoksen voidaan siis katsoa alkaneen ainakin osittain vasta 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa. Mahdollisesti tätä aikaisemmin ei ollut soveliasta kritisoida julkisesti vanhempien tai muun auktoriteetin harjoittamaa kasvatusta.
Tutkimuksen pääasiallisen lähdeaineiston muodostaa nuortenlehti Suosikissa vuosina 1963–1971 ilmestyneet lukijakirjeet, joita analysoitiin temaattista sisällönanalyysiä hyödyntäen. Luokittelin analysoinnin pohjalta teksteistä nousseita teemoja ja aiheita eri käsittelykokonaisuuksiksi, jonka kautta pyrin tarkastelemaan nuorten kokemusmaailmaa tuon ajan kasvatukseen ja arvoihin liittyen.
Tutkimuksen perusteella voidaan päätellä kokemuksen olleen melko laajalti jaettu alleviivaten tuolle ajalle tyypillistä sanomaa, jota nuoret välittivät. Edeltävistä sukupolvista haluttiin tehdä selkeä pesäero sekä näkemyksellä että erityisesti myös konkreettisella tasolla. Nuoret kasvattivat pitkiä hiuksia ja käyttivät päihteitä jopa siitä syystä, että haluttiin tietoisesti provosoida ennakkoluuloista auktoriteettia, kuten vanhempia, opettajia tai esimerkiksi työnantajaa. Osa kirjoittajista ei kokenut tarvetta kyseenalaistaa vanhempiaan. He saattoivat antaa kirjeissään kritiikkiä vertaisilleen esimerkiksi kyseenalaistaen nuorten kokemat ongelmat ja oman ennakkoluuloisen suhtautumisensa vanhempia kohtaan. Vanhemmat, jotka pyrkivät ymmärtämään lastaan, saivat kiitosta. Vastaavasti sellaiset vanhemmat, jotka kyseenalaistivat nuorten tulevaisuuden sekä asettivat rangaistuksia ja sääntöjä, koettiin vapautta ja oikeuksia riistävinä. Tarkastellessani lukijakirjeitä yleisesti, huomasin, ettei ennen vuotta 1965 löytynyt sellaista lukijakirjettä, jossa olisi kritisoitu omien vanhempien kasvatuskäytäntöjä tai arvoja yleisesti. Keskustelukulttuurin muutoksen voidaan siis katsoa alkaneen ainakin osittain vasta 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa. Mahdollisesti tätä aikaisemmin ei ollut soveliasta kritisoida julkisesti vanhempien tai muun auktoriteetin harjoittamaa kasvatusta.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [7045]