Vesihuoltoverkostojen kiertotalous
Koro, Kaisa (2022)
Koro, Kaisa
2022
Tekniikan ja luonnontieteiden kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Engineering and Natural Sciences
Tekniikan ja luonnontieteiden tiedekunta - Faculty of Engineering and Natural Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-01-27
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202201271654
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202201271654
Tiivistelmä
Vesihuoltoverkosto on kehittynyt nykyiseen pisteeseen runsaan sadan vuoden aikana. Vesijohto- ja viemäriverkostojen rakentaminen oli vilkkaimmillaan Suomessa 1960–1970-luvuilla. Tämä tarkoittaa sitä, että verkostojen käyttöikä alkaa olla maksimissaan. Valtion tasolla tarkasteltuna vuosittain tehtävien saneerausten määrä ei riitä estämään saneerausvelan kasvua. Koska saneeraustoimia tarvitaan laajalti koko Suomessa nyt ja tulevien vuosien aikana, on oleellista tarkastella myös käytöstä poistuvien materiaalien kierrätysmahdollisuuksia eri puolilla Suomea.
Vesihuoltoverkosto koostuu putkista ja muista komponenteista, kuten kaivoista ja venttiileistä. Tämän lisäksi vesihuoltoverkostojen rakentamisen ja saneeraustöiden yhteydessä käsitellään erilaisia maa-aineksia. Verkoston rakentamisajankohta vaikuttaa oleellisesti siihen, mitä materiaalia verkoston osan putket ovat. Putkimateriaalien kehitys on ollut nopeaa ja uusia putkimateriaaleja on otettu käyttöön nopeaan tahtiin. Putkimateriaalien nopean kehityksen takia käytössä olevien putkimateriaalien kirjo verkostoissa on edelleen laaja. Kierrätyksen kannalta putkimateriaalien laaja kirjo on haaste. Koska koko Suomen laajuista tietoa vesihuoltoverkostojen tilasta ja vuosittain tehtävistä toimenpiteistä on saatavilla heikosti, tässä työssä hyödynnetään neljää esimerkkikaupunkia ja kaupunkikohtaisia tietoja, jotka koskevat verkostoja ja saneerauksia.
Suomessa jätehuollon järjestämisvastuu on lain mukaan kunnilla. Vastuun piiriin kuuluu asumisessa syntyvä jäte, kunnan omassa hallinto- ja palvelutoiminnassa syntyvä jäte ja vaaralliset jätteet. Käytännössä jätehuoltovastuu on ulkoistettu alueellisille jätehuoltoyhtiöille. Kuntien jätehuoltovelvoitteen lisäksi tuotteiden valmistajat ja maahantuojat kuuluvat tuottajavastuun piiriin Suomessa. Tuottajavastuu tarkoittaa sitä, että tuotteen valmistajalla tai maahantuojalla on velvollisuus järjestää ja kustantaa tuotteensa asianmukainen jätehuolto. Jätehuoltoon velvoitettujen tahojen lisäksi Suomessa on yritystoimintaa, joka perustuu käytettyjen materiaalien ostamiseen, myymiseen ja jatkojalostamiseen. Selvityksen perusteella eri materiaaleihin erikoistuneita kierrätysyrityksiä löytyy monipuolisesti ympäri Suomea, mikä on putkimateriaalien kierrätyksen kannalta positiivinen asia. Verkostomateriaalien kierrättämisen lisäksi tulee huolehtia myös maa-aineksien asianmukaisestä käsittelystä ja sijoittamisesta. Maa aineksien käsittelyä ja jatkokäyttöä koskevat omat säädöksensä.
Suomen vesihuoltoverkostojen tila ei eroa merkittävästi, kun vertaillaan sitä muihin länsimaihin ja Pohjois-Amerikkaan. Kaikilla mainituilla alueilla vesihuoltoverkostoja on rakennettu nopeaan tahtiin toisen maailmansodan jälkeisenä aikana nopean kaupungistumisen tarpeisiin. Tällä hetkellä verkostosaneeraukset eivät yleisesti ottaen missään riitä kattamaan syntyvää saneerausvelkaa.
Vesihuoltoverkosto koostuu putkista ja muista komponenteista, kuten kaivoista ja venttiileistä. Tämän lisäksi vesihuoltoverkostojen rakentamisen ja saneeraustöiden yhteydessä käsitellään erilaisia maa-aineksia. Verkoston rakentamisajankohta vaikuttaa oleellisesti siihen, mitä materiaalia verkoston osan putket ovat. Putkimateriaalien kehitys on ollut nopeaa ja uusia putkimateriaaleja on otettu käyttöön nopeaan tahtiin. Putkimateriaalien nopean kehityksen takia käytössä olevien putkimateriaalien kirjo verkostoissa on edelleen laaja. Kierrätyksen kannalta putkimateriaalien laaja kirjo on haaste. Koska koko Suomen laajuista tietoa vesihuoltoverkostojen tilasta ja vuosittain tehtävistä toimenpiteistä on saatavilla heikosti, tässä työssä hyödynnetään neljää esimerkkikaupunkia ja kaupunkikohtaisia tietoja, jotka koskevat verkostoja ja saneerauksia.
Suomessa jätehuollon järjestämisvastuu on lain mukaan kunnilla. Vastuun piiriin kuuluu asumisessa syntyvä jäte, kunnan omassa hallinto- ja palvelutoiminnassa syntyvä jäte ja vaaralliset jätteet. Käytännössä jätehuoltovastuu on ulkoistettu alueellisille jätehuoltoyhtiöille. Kuntien jätehuoltovelvoitteen lisäksi tuotteiden valmistajat ja maahantuojat kuuluvat tuottajavastuun piiriin Suomessa. Tuottajavastuu tarkoittaa sitä, että tuotteen valmistajalla tai maahantuojalla on velvollisuus järjestää ja kustantaa tuotteensa asianmukainen jätehuolto. Jätehuoltoon velvoitettujen tahojen lisäksi Suomessa on yritystoimintaa, joka perustuu käytettyjen materiaalien ostamiseen, myymiseen ja jatkojalostamiseen. Selvityksen perusteella eri materiaaleihin erikoistuneita kierrätysyrityksiä löytyy monipuolisesti ympäri Suomea, mikä on putkimateriaalien kierrätyksen kannalta positiivinen asia. Verkostomateriaalien kierrättämisen lisäksi tulee huolehtia myös maa-aineksien asianmukaisestä käsittelystä ja sijoittamisesta. Maa aineksien käsittelyä ja jatkokäyttöä koskevat omat säädöksensä.
Suomen vesihuoltoverkostojen tila ei eroa merkittävästi, kun vertaillaan sitä muihin länsimaihin ja Pohjois-Amerikkaan. Kaikilla mainituilla alueilla vesihuoltoverkostoja on rakennettu nopeaan tahtiin toisen maailmansodan jälkeisenä aikana nopean kaupungistumisen tarpeisiin. Tällä hetkellä verkostosaneeraukset eivät yleisesti ottaen missään riitä kattamaan syntyvää saneerausvelkaa.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [7052]