Kuvataideopettajien kertomuksia ammattiin johtaneista poluista
Puukko, Tessa (2022)
2022
Kasvatustieteiden kandidaattiohjelma - Bachelor´s Programme in Educational Studies
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-02-15
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202201261638
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202201261638
Tiivistelmä
Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena oli selvittää, millaisten polkujen kautta kuvataideopettajat ovat päätyneet heidän ammattiinsa. Tarkastelen kuvataideopettajien kokemuksia narratiivisen lähestymistavan kautta. Tutkimukseni etsii vastauksia kysymyksiin, millaisia polkuja tutkittavat ovat kulkeneet kohti kuvataideopettajan ammattia sekä, millainen juonirakenne on kuvataideopettajien kertomuksissa.
Tutkin noviisivaiheessa olevia kuvataideopettajia, joilla on työkokemusta kuvataideopettajan ammatissa 0–5-vuotta. Keräsin aineistoni Facebookin julkisesta Kuvataideopettajat KUVIS -ryhmästä, yksityisestä Kuvataideopettajat KUVIS ry:n asiantuntijayhdistyksen Facebook -ryhmästä sekä tämän asiantuntijayhdistyksen sähköpostilistalta. Kirjoituspyyntööni vastasi kuusi kuvataideopettajaa.
Tutkimukseni on narratiivis-omaelämäkerrallinen tutkimus, sillä se käsittää kuvataideopettajien kertomukset omaelämäkerrallisesta näkökulmasta. Omaelämäkertomukset ovat teemakirjoituksia, koska kuvataideopettajat kirjoittavat elämästään kuvataideopettajuuden näkökulmasta. Tarkastelen narratiivisen analyysin avulla, millaisten kokemusten kautta kuvataideopettajat päätyivät heidän ammattinsa. Käytän analyysissä Hollandin (1985) ammatinvalintateoriaa, Stetsin ja Burken (2000) sosiaalista identiteettiteoriaa ja identiteettiteoriaa sekä Ting-Toomeyn (2015) identiteettineuvotteluteoriaa. Tämän jälkeen tarkastelen kertomusten juonirakennetta McAdamsin (1996) ja Polkinghornen (1995) kriteerien pohjalta.
Kuvataideopettajien polut rakentuvat erilaisista tekijöistä. Jokainen opettaja on ollut kiinnostunut taiteesta ja tehnyt sitä joko lapsuudesta tai nuoruudesta alkaen itsenäisesti tai kuvataidekoulussa. Yläasteella ja lukiossa valittiin kuvataide valinnaiseksi oppiaineeksi sekä osa kävi kuvataidelukion. Osalle lapsuuden ja nuoruuden kuvataideopettajat toimivat esikuvina. He ovat kokeneet matkansa varrella haasteelliseksi muun muassa heikon koulumenestyksen opettajan roolin kannalta, ulkoapäin määritellyn identiteetin naissukupuolessa ja taiteilijuudessa sekä sivupoluille astumisen.
He ovat Hollandin (1985) ammatinvalintateorian mukaan kaikki taiteellisia persoonallisuustyyppejä ja osa sosiaalisia persoonallisuustyyppejä. Heidän ammatinvalintaansa ohjasi halu taiteelliseen ammattiin, halu yhdistää sosiaalisuus ja taiteellisuus ammatiksi, halu innostaa muita ja tehdä samaa kuin lukion kuvataideopettaja, halu valita itselle luonteva opettamisen ammatti ja halu olla jotain muuta kuin ammattitaiteilija. Punaisena lankana kaikkien poluilla näkyy mielenkiinto taidetta kohtaan sekä oman taiteellisen persoonallisuustyypin ja taiteellisten ympäristöjen yhteensovittaminen eri tavoin elämän eri vaiheissa. Tutkimus osoittaa, että oman polun löytäminen ei tapahdu suoraviivaisesti, jolloin koulutuspoliittiset päätökset nopeuttaa ja tehostaa koulutusvalintapäätöksiä voivat olla ongelmallisia ammatinvalinnan prosessimaisen luonteen takia.
Tutkin noviisivaiheessa olevia kuvataideopettajia, joilla on työkokemusta kuvataideopettajan ammatissa 0–5-vuotta. Keräsin aineistoni Facebookin julkisesta Kuvataideopettajat KUVIS -ryhmästä, yksityisestä Kuvataideopettajat KUVIS ry:n asiantuntijayhdistyksen Facebook -ryhmästä sekä tämän asiantuntijayhdistyksen sähköpostilistalta. Kirjoituspyyntööni vastasi kuusi kuvataideopettajaa.
Tutkimukseni on narratiivis-omaelämäkerrallinen tutkimus, sillä se käsittää kuvataideopettajien kertomukset omaelämäkerrallisesta näkökulmasta. Omaelämäkertomukset ovat teemakirjoituksia, koska kuvataideopettajat kirjoittavat elämästään kuvataideopettajuuden näkökulmasta. Tarkastelen narratiivisen analyysin avulla, millaisten kokemusten kautta kuvataideopettajat päätyivät heidän ammattinsa. Käytän analyysissä Hollandin (1985) ammatinvalintateoriaa, Stetsin ja Burken (2000) sosiaalista identiteettiteoriaa ja identiteettiteoriaa sekä Ting-Toomeyn (2015) identiteettineuvotteluteoriaa. Tämän jälkeen tarkastelen kertomusten juonirakennetta McAdamsin (1996) ja Polkinghornen (1995) kriteerien pohjalta.
Kuvataideopettajien polut rakentuvat erilaisista tekijöistä. Jokainen opettaja on ollut kiinnostunut taiteesta ja tehnyt sitä joko lapsuudesta tai nuoruudesta alkaen itsenäisesti tai kuvataidekoulussa. Yläasteella ja lukiossa valittiin kuvataide valinnaiseksi oppiaineeksi sekä osa kävi kuvataidelukion. Osalle lapsuuden ja nuoruuden kuvataideopettajat toimivat esikuvina. He ovat kokeneet matkansa varrella haasteelliseksi muun muassa heikon koulumenestyksen opettajan roolin kannalta, ulkoapäin määritellyn identiteetin naissukupuolessa ja taiteilijuudessa sekä sivupoluille astumisen.
He ovat Hollandin (1985) ammatinvalintateorian mukaan kaikki taiteellisia persoonallisuustyyppejä ja osa sosiaalisia persoonallisuustyyppejä. Heidän ammatinvalintaansa ohjasi halu taiteelliseen ammattiin, halu yhdistää sosiaalisuus ja taiteellisuus ammatiksi, halu innostaa muita ja tehdä samaa kuin lukion kuvataideopettaja, halu valita itselle luonteva opettamisen ammatti ja halu olla jotain muuta kuin ammattitaiteilija. Punaisena lankana kaikkien poluilla näkyy mielenkiinto taidetta kohtaan sekä oman taiteellisen persoonallisuustyypin ja taiteellisten ympäristöjen yhteensovittaminen eri tavoin elämän eri vaiheissa. Tutkimus osoittaa, että oman polun löytäminen ei tapahdu suoraviivaisesti, jolloin koulutuspoliittiset päätökset nopeuttaa ja tehostaa koulutusvalintapäätöksiä voivat olla ongelmallisia ammatinvalinnan prosessimaisen luonteen takia.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [6522]