Uudistettu väliyhteisölaki veronkiertoa estävänä säädöksenä
Ryhänen, Mona (2022)
Ryhänen, Mona
2022
Kauppatieteiden kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Business Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-02-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202201241577
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202201241577
Tiivistelmä
Asuinvaltion verotuksen vältteleminen ja tulojen ohjaaminen matalamman verotuksen valtioihin väliyhteisörakenteita hyödyntämällä on kansainvälinen, veropohjia rappeuttava ongelma. Ongelman ytimessä on globaalisti pirstaloitunut yritysverojärjestelmä, joka tarjoaa mahdollisuuksia yritysrakenteiden järjestelemiseen kansainvälisessä liiketoiminnassa verointressit pääasiallisena kannustimena. Tämä sotii niin Euroopan unionin, kuin usean sen jäsenvaltion kansallisen tason verolainsäädännön periaatteita. Ongelmaa on pyritty ratkaisemaan jäsenvaltioissa kansallisen lainsäädännön tasolla, mikä on oikeastaan johtanut yritysverojärjestelmien entistä laajempaan värikkyyteen. Ongelman globaalin luonteen vuoksi ongelmaa on kuitenkin pyritty ratkaisemaan myös kansainvälisemmällä tasolla, josta osoituksena ovat esimerkiksi OECD:n BEPS-hanke ja sen poikima 12. heinäkuuta 2016 annettu Neuvoston direktiivi, niin kutsuttu ATAD-direktiivi.
Kotimaisessa lainsäädännössä ongelmaa on pyritty kitkemään väliyhteisölainsäädännöllä, joka mahdollistaa poikkeamisen realisoituneiden tulojen verottamisen periaatteesta ja väliyhteisön tulon verottamisen suoraan sen omistajan tulona. Kotimainen sääntelymme on peräisin vuodelta 1994, mutta sitä on sittemmin uudistettu muun muassa EUT ratkaisukäytännön mukaisesti. Viimeisin uudistus kansalliseen lainsäädäntöömme tehtiin vuonna 2019, jolloin edellä mainittu ATAD-direktiivi implementoitiin kansalliseen sääntelyyn. Kotimainen lainsäädäntömme on kuitenkin kerännyt uudistuksen jälkeen kritiikkiä, jonka mukaan lain sisältämät poikkeukset kaventavat lain soveltumisalaa merkittävästi. Tämän kandidaatin tutkielman tarkoituksena on selvittää, mitkä tekijät erityisesti heikentävät kotimaisen sääntelyn tehoa. Jotta olisi mahdollista päästä kritiikin ytimeen, on tutkielmassa ensin käyty läpi kotimaisen väliyhteisölainsäädännön taustat sekä nykysääntelyn peruspiirteet. Väliyhteisösääntelyn kansainvälisen ulottuvuuden vuoksi tutkielmassa perehdytään myös Euroopan unionin väliyhteisöjä koskevaan sääntelyyn, sekä oikeuskäytäntöön. Kansallista lainsäädäntöä pohditaan myös suhteessa esimerkiksi EU perusvapauksiin. Kun nämä lainsäädännön taustoihin liittyvät seikat on käsitelty, esitellään työssä lainsäädännön osakseen saama kritiikki, jota tutkitaan myös oikeustapausten valossa. Kritiikin syvälliseksi ymmärtämiseksi työssä pohditaan myös verosuunnittelun ja veronkierron välistä rajanvetoa.
Tutkielman tarkoituksena on myös esittää ratkaisukeinoja kansallisen lainsäädännön tehostamiseksi kritisoiduilta osilta. Tätä varten tutkimuksessa on perehdytty päällisin puolin myös Tanskan ja Ruotsin väliyhteisösääntelyyn oikeusvertailevin ottein. Tarkoituksena on selvittää, millaisia eroja eri valtioiden väliyhteisösääntelyssä on. Lisäksi pohditaan sitä, olisiko toisissa jäsenvaltioissa käytössä olevia sääntelymalleja mahdollista tuoda kansalliseen lainsäädäntöömme. Lopuksi työssä luodaan katsaus väliyhteisölainsäädännön tulevaisuuteen.
Kotimaisessa lainsäädännössä ongelmaa on pyritty kitkemään väliyhteisölainsäädännöllä, joka mahdollistaa poikkeamisen realisoituneiden tulojen verottamisen periaatteesta ja väliyhteisön tulon verottamisen suoraan sen omistajan tulona. Kotimainen sääntelymme on peräisin vuodelta 1994, mutta sitä on sittemmin uudistettu muun muassa EUT ratkaisukäytännön mukaisesti. Viimeisin uudistus kansalliseen lainsäädäntöömme tehtiin vuonna 2019, jolloin edellä mainittu ATAD-direktiivi implementoitiin kansalliseen sääntelyyn. Kotimainen lainsäädäntömme on kuitenkin kerännyt uudistuksen jälkeen kritiikkiä, jonka mukaan lain sisältämät poikkeukset kaventavat lain soveltumisalaa merkittävästi. Tämän kandidaatin tutkielman tarkoituksena on selvittää, mitkä tekijät erityisesti heikentävät kotimaisen sääntelyn tehoa. Jotta olisi mahdollista päästä kritiikin ytimeen, on tutkielmassa ensin käyty läpi kotimaisen väliyhteisölainsäädännön taustat sekä nykysääntelyn peruspiirteet. Väliyhteisösääntelyn kansainvälisen ulottuvuuden vuoksi tutkielmassa perehdytään myös Euroopan unionin väliyhteisöjä koskevaan sääntelyyn, sekä oikeuskäytäntöön. Kansallista lainsäädäntöä pohditaan myös suhteessa esimerkiksi EU perusvapauksiin. Kun nämä lainsäädännön taustoihin liittyvät seikat on käsitelty, esitellään työssä lainsäädännön osakseen saama kritiikki, jota tutkitaan myös oikeustapausten valossa. Kritiikin syvälliseksi ymmärtämiseksi työssä pohditaan myös verosuunnittelun ja veronkierron välistä rajanvetoa.
Tutkielman tarkoituksena on myös esittää ratkaisukeinoja kansallisen lainsäädännön tehostamiseksi kritisoiduilta osilta. Tätä varten tutkimuksessa on perehdytty päällisin puolin myös Tanskan ja Ruotsin väliyhteisösääntelyyn oikeusvertailevin ottein. Tarkoituksena on selvittää, millaisia eroja eri valtioiden väliyhteisösääntelyssä on. Lisäksi pohditaan sitä, olisiko toisissa jäsenvaltioissa käytössä olevia sääntelymalleja mahdollista tuoda kansalliseen lainsäädäntöömme. Lopuksi työssä luodaan katsaus väliyhteisölainsäädännön tulevaisuuteen.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [7052]