E-Oral Health and Teledentistry in Finland; An Overview
Palander, Anni (2022)
2022
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma - Licentiate's Programme in Medicine
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-01-26
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202201211527
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202201211527
Tiivistelmä
Suun terveydenhuolto on osa suomalaista kansallista yleiskattavaa terveydenhuoltojärjestelmää. Valtaosa terveyspalvelujen järjestämis- ja rahoitusvastuusta Suomessa kuuluu kunnille. Kuntien vastuulla on erityisesti lasten suun terveydenhuolto. Valtaosa aikuisista käyttää kunnallisten palveluiden ohella yksityisiä palveluntarjoajia, joiden tuottamista palveluista potilas voi hakea osittaista korvausta Kansaneläkelaitokselta (KELA). Muita suun terveydenhuollon toimijoita ovat korkeakouluopiskelijoiden terveyspalveluista vastaava Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö (YTHS) ja valtio.
Yleiskattavasta terveydenhuoltojärjestelmästä huolimatta suomalaisten suunterveys on kansainvälisessä vertailussa heikko. Valtaosan sairaustaakasta muodostavat hampaiden reikiintyminen ja kiinnityskudoksen sairaudet. Sairauksista huolimatta yhä useammalla suomalaisella ikääntyneellä on suussaan omia hampaita. Tämä yhdistettynä lisääntyvään väestön ikääntymiseen aiheuttaa lisääntynyttä hoidon tarvetta ja kuormittaa nykyistä suun terveydenhuoltojärjestelmää. Kasvavien terveyspalveluiden kysynnän vuoksi Suomen hallitus on valmistellut sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta vuodesta 2004 lähtien. Kasvava hoidontarve vaatii kuitenkin rahoitusmallin muutoksen lisäksi myös toiminnallisia muutoksia ja terveydenhuollon digitalisaation kehitystä. Suomessa onkin pitkään ajettu digitaalisen terveydenhuollon toimintamallia. Tämän katsauksen tarkoituksena on tarkastella elektronisen suun terveydenhuollon ja etähammaslääketieteen osa-alueiden nykytilaa ja tulevaisuuden näkymiä. Katsaus on laadittu vuoden 2018 lopulla.
Kansallinen digitalisaatiostrategia koskettaa kaikkia suun terveydenhuollon toiminta-alueita. Palveluiden selkärangan muodostavat Kanta-palvelut, johon suun terveydenhuolto liittyi vuonna 2016. Nämä käsittävät potilastiedon arkiston, potilaan OmaKanta-palvelun, sähköisen reseptin, lääketietokannan ja terveydenhuollon todistuspalvelun. Näiden rinnalle kehitetään potilaiden tuottamia sähköisiä terveystietoja hyödyntäviä työkaluja, kuten OmaOlo-palvelua, jotka täydentävät terveydenhuollon ammattilaisen tuottamaa dataa. Kansallisten palveluiden lisäksi digitaalinen työnkulku vastaanotolla on ollut mahdollista tietokoneavusteisen suunnittelun ja valmistuksen (CAD/CAM) ja digiröntgenin yleistymisen myötä. Suomi on ollut digitaalisen röntgenteknologian ja telekonsultaatioiden edelläkävijä jo vuoden 2004 Thaimaan tsunamista saakka, jolloin mobiiliverkon kautta siirrettyjä hammasröntgenkuvia käytettiin uhrien tunnistamiseen katastrofipaikalla. Virtuaalisia ympäristöjä ammattilaisten koulutuksen tarpeisiin on kehitetty muun muassa MEDigi- ja VIRSU-hankkeissa. Näiden osa-alueiden kehitys ja käytännön toimintaan jalkauttaminen ovat keskeisessä osassa kansallisen suun terveyden tukemisessa, sekä hoidon saatavuuden ja oikeudenmukaisuuden lisäämisessä.
Suun terveydenhuollon kohdalla vaaditaan ajatusmallin muutos, sillä alan on pitkään ajateltu vaativan fyysisen potilaskontaktin. Kuitenkin monien toimintojen, kuten esimerkiksi potilasneuvonnan, etäkonsultaatioiden, etädiagnostiikan ja moniammatillisen yhteistyön toteuttamiseen digitaaliset alustat voivat tarjota saavutettavia ja kustannustehokkaita ratkaisuja. Digitalisaation mahdollisuudet ovat moniulotteiset ja kehitystyön tulisi ennen kaikkea palvella potilaan etua.
Yleiskattavasta terveydenhuoltojärjestelmästä huolimatta suomalaisten suunterveys on kansainvälisessä vertailussa heikko. Valtaosan sairaustaakasta muodostavat hampaiden reikiintyminen ja kiinnityskudoksen sairaudet. Sairauksista huolimatta yhä useammalla suomalaisella ikääntyneellä on suussaan omia hampaita. Tämä yhdistettynä lisääntyvään väestön ikääntymiseen aiheuttaa lisääntynyttä hoidon tarvetta ja kuormittaa nykyistä suun terveydenhuoltojärjestelmää. Kasvavien terveyspalveluiden kysynnän vuoksi Suomen hallitus on valmistellut sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta vuodesta 2004 lähtien. Kasvava hoidontarve vaatii kuitenkin rahoitusmallin muutoksen lisäksi myös toiminnallisia muutoksia ja terveydenhuollon digitalisaation kehitystä. Suomessa onkin pitkään ajettu digitaalisen terveydenhuollon toimintamallia. Tämän katsauksen tarkoituksena on tarkastella elektronisen suun terveydenhuollon ja etähammaslääketieteen osa-alueiden nykytilaa ja tulevaisuuden näkymiä. Katsaus on laadittu vuoden 2018 lopulla.
Kansallinen digitalisaatiostrategia koskettaa kaikkia suun terveydenhuollon toiminta-alueita. Palveluiden selkärangan muodostavat Kanta-palvelut, johon suun terveydenhuolto liittyi vuonna 2016. Nämä käsittävät potilastiedon arkiston, potilaan OmaKanta-palvelun, sähköisen reseptin, lääketietokannan ja terveydenhuollon todistuspalvelun. Näiden rinnalle kehitetään potilaiden tuottamia sähköisiä terveystietoja hyödyntäviä työkaluja, kuten OmaOlo-palvelua, jotka täydentävät terveydenhuollon ammattilaisen tuottamaa dataa. Kansallisten palveluiden lisäksi digitaalinen työnkulku vastaanotolla on ollut mahdollista tietokoneavusteisen suunnittelun ja valmistuksen (CAD/CAM) ja digiröntgenin yleistymisen myötä. Suomi on ollut digitaalisen röntgenteknologian ja telekonsultaatioiden edelläkävijä jo vuoden 2004 Thaimaan tsunamista saakka, jolloin mobiiliverkon kautta siirrettyjä hammasröntgenkuvia käytettiin uhrien tunnistamiseen katastrofipaikalla. Virtuaalisia ympäristöjä ammattilaisten koulutuksen tarpeisiin on kehitetty muun muassa MEDigi- ja VIRSU-hankkeissa. Näiden osa-alueiden kehitys ja käytännön toimintaan jalkauttaminen ovat keskeisessä osassa kansallisen suun terveyden tukemisessa, sekä hoidon saatavuuden ja oikeudenmukaisuuden lisäämisessä.
Suun terveydenhuollon kohdalla vaaditaan ajatusmallin muutos, sillä alan on pitkään ajateltu vaativan fyysisen potilaskontaktin. Kuitenkin monien toimintojen, kuten esimerkiksi potilasneuvonnan, etäkonsultaatioiden, etädiagnostiikan ja moniammatillisen yhteistyön toteuttamiseen digitaaliset alustat voivat tarjota saavutettavia ja kustannustehokkaita ratkaisuja. Digitalisaation mahdollisuudet ovat moniulotteiset ja kehitystyön tulisi ennen kaikkea palvella potilaan etua.