Joukkueurheilijan työoikeudellinen asema ja sen vaikutus työttömyysturvaan

Abstract

Tutkimuksessa tarkastellaan joukkueurheilijan työoikeudellisen aseman muodostumista ja sen vaikutusta urheilijan asemaan työttömyysturvassa. Tutkimuksessa selvitetään, miten joukkueurheilijan työoikeudellinen asema muodostuu ja kuinka se vaikuttaa urheilijan työttömyysturvaan. Näiden selvittämiseksi tutkimuksessa tarkastellaan omassa työssä työllistymisen määritelmän soveltuvuutta joukkueurheilijoihin. Lisäksi arvioidaan, täyttääkö joukkueurheilijan ja hänen edustamansa urheiluseuran välinen suhde työsuhteen tunnusmerkit. Tutkimus on toteutettu perinteisenä lainopillisena tutkimuksena. Tärkeimmät lähteet työn kannalta ovat työsopimuslaki sekä työttömyysturvalaki. Lisäksi aineistona on käytetty omassa työssä työllistymistä sekä työsuhteen tunnusmerkkejä käsittelevää kirjallisuutta. Tarkastelun avuksi tutkimuksessa on hyödynnetty sekä Suomen Lentopalloliiton että Suomen Palloliiton pelaajasopimuspohjia. Joukkueurheilijan asema työttömyysturvassa on normaalista poikkeava, sillä urheilijat eivät ole oikeutettuja ansiosuhteutettuun työttömyyspäivärahaan. Tämän vuoksi on tärkeä selventää, millä edellytyksin urheilija on oikeutettu työttömyyspäivärahan peruspäivärahaan. Työoikeudellinen lainsäädäntö ei myöskään ole kehittynyt yhtä matkaa työelämän kanssa, jonka vuoksi voimassa oleva työoikeus soveltuu osin huonosti nykypäivän erilaisiin työnteon muotoihin. Urheilua voidaan pitää yhtenä perinteisestä työnteosta poikkeavana työnä ainakin siksi, ettei urheilijoilla useinkaan ole kiinteitä työaikoja. Joukkueurheilijan työttömyysturvaan vaikuttaa, pidetäänkö häntä työttömyysturvassa työntekijänä vai omassa työssään työllistyvänä. Tutkimuksen perusteella omassa työssä työllistymisen määritelmä tuntuu sopivan huonosti joukkueurheilijoihin. Toisaalta joukkueurheilijan ja hänen edustamansa urheiluseuran välinen suhde näyttää täyttävän työsopimuslain mukaiset työsuhteen tunnusmerkit. Tutkimuksen mukaan tunnusmerkit täyttyvät usein joukkuelajien ylimmillä kansallisilla sarjatasoilla pelaavien urheilijoiden kohdalla. Arviointi tapahtuu kuitenkin aina tilannekohtaisesti. Omassa työssä työllistymisen määritelmän puuttuminen laista aiheuttaa ongelman arvioitaessa joukkueurheilijan työoikeudellista asemaa. Määritelmän tarkentaminen olisi tärkeää, jotta yhtenevän tulkintalinjan muodostaminen onnistuisi eri hallinnollisten toimijoiden välillä. Tarkennus tulisi tehdä niin, että omassa työssä työllistymisen määritelmässä otettaisiin huomioon rajanveto suhteessa työsuhteiseen työhön sekä suhteessa yrittäjyyteen.