Israelin ja Palestiinan välisen konfliktin pinnan alla: Metanarratiivien ilmeneminen akateemisesti koulutettujen ja kouluttautuvien israelilaisten ja palestiinalaisten diskursseissa

Abstract

Tutkin pro gradu -tutkielmassani, miten juutalaisten ja palestiinalaisten akateemisesti koulutettujen ja kouluttautuvien narratiivit Israelin ja Palestiinan konfliktista ilmentävät niitä konfliktin metanarratiivin teemoja, joita aiemmissa tutkimuksissa on tullut esille. Aineistona tutkimuksessa on juutalaisten ja palestiinalaisten korkeakoulutettujen ja kouluttautuvien teemahaastattelut. Tutkimusmetodina on teorialähtöinen sisällönanalyysi, jonka teoria perustuu World Peace Foundationin (2003) julkaisemassa raportissa esiin nousseisiin metanarratiiveihin. Analyysi osoittaa, että haastateltavien narratiivit konfliktista ovat yhteneviä juutalaisten ja palestiinalaisten aiempaan tutkimukseen pohjautuvien narratiivien kanssa. Tutkimustuloksena on, että korkeakoulutettujen ja kouluttautuvien haastatteluissa ilmenee näkyvästi niitä metanarratiiveja, joita aiemmissa tutkimuksissa on tullut esille. Niin juutalaiset kuin palestiinalaisten narratiiveissa esiintyy vahvaa kiintymystä Israel-Palestiina maa-alueeseen ja molemmat osapuolet näkevät olevansa maan alkuperäisasukkaita. Erityisesti juutalaiset perustelevat tätä uskonnollisilla siteillä. Molemmat ryhmät näkevät itsensä uhrina ja syyttävät vastapuolta väkivallasta ja rauhanratkaisujen epäonnistumisesta. Positiivisen omankuva nousee esiin niin juutalaisten kuin palestiinalaisten haastatteluissa, mutta näkyvämmin sitä esiintyy juutalaisten haastatteluissa. Epäluottamus toiseen osapuoleen on haastatteluissa keskeinen konfliktin tilaa määrittävä tekijä. Haastatteluissa ilmeni myös konfliktin toisen osapuolen narratiivin ymmärtämistä ja oman narratiivin kriittistä tarkastelua. Kriittisyyttä esiintyi erityisesti nuorimpien juutalaisten haastatteluissa. Lisäksi moni haastateltava syyttää konfliktista politiikkaa ja valtaapitäviä. Tätä esiintyi niin juutalaisten kuin palestiinalaisten narratiiveissa. Syytökset ja epäluottamus kohdistuvat erityisesti palestiinalaishallintoa ja Israelin valtion johtoa kohtaan. Koulutus voisi toimia edistävänä tekijänä konfliktin toisen osapuolen narratiivin ymmärtämisessä ja kuulemisessa, ja sitä kautta mahdollisuutena rakentaa siltoja osapuolten välille. Tutkimustulosten mukaan näyttää siltä, että nuoremmat, koulutetut sukupolvet pyrkivät tarkastelemaan konfliktia eri näkökulmista ja ovat kriittisyydellään mahdollisesti kykeneviä luomaan uudenlaista keskusteluyhteyttä osapuolten välille. Konfliktinratkaisuissa olisi tärkeää keskityttyä ensisijaisesti rakentamaan luottamusta ruohonjuuritasolla juutalaisten ja palestiinalaisten välille ylätason valtiollisten rauhanneuvottelujen sijaan.