The Congo of Senses : Sensory-Spatiality in Selected Works by Joseph Conrad, Graham Greene and V.S. Naipaul
Hiles, Sarah (2022)
Hiles, Sarah
2022
Kielten maisteriohjelma - Master's Programme in Languages
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-02-15
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202201211491
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202201211491
Tiivistelmä
This thesis foregrounds sensory experiences of spatiality in the fictional Congolese landscapes of Joseph Conrad’s “An Outpost of Progress” (1897) and Heart of Darkness (1899), Graham Greene’s A Burnt-Out Case (1960) and V.S. Naipaul’s A Bend in the River (1979). To date, colonial and post-colonial writing has paid less attention to how senses are used to construct landscapes and spatiality in works of fiction. The study establishes the role of senses in the forming and organisation of place and space in the aforementioned texts and assesses the role of sensory-spatiality as a means for challenging colonial discourse.
The experience of spatiality is not merely visual; the presence of sounds, smells, tastes and touch are also key to making sense of the world. My analysis draws on phenomenological perspectives and uses geocriticism as a theoretical and methodological basis to explore the fictional landscapes in the four texts. Bertrand Westphal’s geocriticial, multisensory approach to viewing spatiality in literature, known as “polysensoriality”, is the basis for the analysis.
The construction of spatiality in literature is often politicised. Indeed, the selected works by Conrad, Greene and Naipaul reveal ordered hierarchies between the senses which affects the interpretation of those spaces by the reader. Furthermore, the textual devices that construct the sensory spatiality in the colonial and post-colonial settings support the overall themes in the texts. Conrad’s sensuous landscape challenges the construction of Otherness, Greene’s builds a vision of a hybrid community and Naipaul’s reinforces the detrimental effect of a place to an individual’s psyche and identity. The textual devices that construct these sensuous spaces work as subtle counter-narratives that complicate the colonial and post-colonial discourses of their respective times. Tämä tutkimus keskittyy aistikokemusten rooliin tilan rakentumisessa tutkimalla fiktiivisiä, Kongon alueen maisemia neljässä teoksessa: Joseph Conradin “An Outpost of Progress” (1897) ja Heart of Darkness (1899), Graham Greenen A Burnt-Out Case (1960) sekä V.S. Naipaulin A Bend in the River (1979). Koloniaalinen ja jälkikoloniaalinen kirjallisuudentutkimus ei ole toistaiseksi juuri keskittynyt aistien osallisuuteen fiktiivisten maisemien ja tilojen konstruoimisessa. Tämä tutkimus selvittääkin aistien roolin paikan ja tilan rakentumisessa mainituissa teksteissä sekä tutkii, miten tilaan yhdistyvät aistikokemukset haastavat koloniaalista diskurssia.
Tilallisuuden kokemus ei perustu yksinomaan visuaalisiin havaintoihin vaan äänet, hajut, maut ja kosketus ovat myös keskeisiä aisteja ympäröivän maailman hahmottamisessa. Analyysini nojaa fenomenologiseen perinteeseen ja hyödyntää geokriittisen kirjallisuudentutkimuksen teoreettisia ja metodologisia menetelmiä. Bertrand Westphalin geokriittinen, moniaistillinen lähestymistapa kirjallisuuden tilojen tutkimiseen on tutkimuksen pääanalyysitapa.
Kirjallisuuden tilojen rakentuminen on usein politisoitunutta. Tämä näkyy myös Conradin, Greenen ja Naipaulin teoksissa, joissa aistit järjestäytyvät hierarkkisesti, mikä puolestaan ohjaa lukijaa teosten fiktiivisten tilojen rakentumisessa. Lisäksi tekstuaaliset keinot, joita teoksissa käytetään tilojen rakentumisessa, tukevat teosten temaattisia lähtökohtia. Conradin koloniaalinen aistien maisema haastaa toiseuden rakentumisen, Greenen jälkikoloniaalinen, aistein rakennettu tila mahdollistaa hahmotelman uudenlaisesta, hybridisestä yhteisöstä ja Naipaulin paikan ja tilan aistimellisuus osoittaa, kuinka paikka voi vaikuttaa negatiivisesti henkilön psyykeeseen ja identiteettiin. Teosten aistimellisten tilojen rakentamiseen käytetyt narratiiviset keinot monimutkaistavat teosten omien aikakausiensa koloniaalisia ja jälkikoloniaalisia diskursseja.
The experience of spatiality is not merely visual; the presence of sounds, smells, tastes and touch are also key to making sense of the world. My analysis draws on phenomenological perspectives and uses geocriticism as a theoretical and methodological basis to explore the fictional landscapes in the four texts. Bertrand Westphal’s geocriticial, multisensory approach to viewing spatiality in literature, known as “polysensoriality”, is the basis for the analysis.
The construction of spatiality in literature is often politicised. Indeed, the selected works by Conrad, Greene and Naipaul reveal ordered hierarchies between the senses which affects the interpretation of those spaces by the reader. Furthermore, the textual devices that construct the sensory spatiality in the colonial and post-colonial settings support the overall themes in the texts. Conrad’s sensuous landscape challenges the construction of Otherness, Greene’s builds a vision of a hybrid community and Naipaul’s reinforces the detrimental effect of a place to an individual’s psyche and identity. The textual devices that construct these sensuous spaces work as subtle counter-narratives that complicate the colonial and post-colonial discourses of their respective times.
Tilallisuuden kokemus ei perustu yksinomaan visuaalisiin havaintoihin vaan äänet, hajut, maut ja kosketus ovat myös keskeisiä aisteja ympäröivän maailman hahmottamisessa. Analyysini nojaa fenomenologiseen perinteeseen ja hyödyntää geokriittisen kirjallisuudentutkimuksen teoreettisia ja metodologisia menetelmiä. Bertrand Westphalin geokriittinen, moniaistillinen lähestymistapa kirjallisuuden tilojen tutkimiseen on tutkimuksen pääanalyysitapa.
Kirjallisuuden tilojen rakentuminen on usein politisoitunutta. Tämä näkyy myös Conradin, Greenen ja Naipaulin teoksissa, joissa aistit järjestäytyvät hierarkkisesti, mikä puolestaan ohjaa lukijaa teosten fiktiivisten tilojen rakentumisessa. Lisäksi tekstuaaliset keinot, joita teoksissa käytetään tilojen rakentumisessa, tukevat teosten temaattisia lähtökohtia. Conradin koloniaalinen aistien maisema haastaa toiseuden rakentumisen, Greenen jälkikoloniaalinen, aistein rakennettu tila mahdollistaa hahmotelman uudenlaisesta, hybridisestä yhteisöstä ja Naipaulin paikan ja tilan aistimellisuus osoittaa, kuinka paikka voi vaikuttaa negatiivisesti henkilön psyykeeseen ja identiteettiin. Teosten aistimellisten tilojen rakentamiseen käytetyt narratiiviset keinot monimutkaistavat teosten omien aikakausiensa koloniaalisia ja jälkikoloniaalisia diskursseja.