Pukeutumalla herrasmieheksi : 1920–1930-luvun herrasmiehinen pukeutumisihanne suomalaisissa miesten pukeutumisoppaissa ja pukeutumiseen erikoistuneissa lehdissä

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastellaan miesten pukeutumisihannetta 1920–1930-luvun Suomessa. Tutkielman tavoitteena on selvittää, millaista pukeutumisen ihannetta 1920–1930-luvulla ilmestyneet miesten pukeutumisoppaat ja pukeutumiseen erikoistuneet lehdet rakensivat. Samalla tutkielmassa tarkastellaan sitä, millaista mieheyden ideaalia pukeutumisihanteella luotiin. Tutkielman yhtenä tavoitteena on osoittaa, että miesten pukeutuminen on moniulotteinen ja tutkimisen arvoinen ilmiö. Perinteisesti pukeutumishistoriallisen tutkimuksen kentällä miesten pukeutumista ei ole nähty yhtä kiinnostavana ilmiönä kuin naisten pukeutumista, ja miesten pukeutumista suomalaisessa kontekstissa on ylipäätään tutkittu vähän.

Tutkielman lähdeaineistona toimivat 1920-luvulla julkaistut miehille suunnatut pukeutumisoppaat ja 1930-luvulla ilmestyneet miesten pukeutumiseen erikoistuneet lehdet. Aineistoa on analysoitu sisällönanalyyttisen teemoittelun avulla eli tutkielmassa on tarkasteltu, millaisia toistuvia teemoja aineistosta on noussut esille. Tutkielman keskeisin ja toistuvin käsite on herrasmiehen käsite, jota peilataan dandyn käsitteeseen. Dandyismi on tutkielman teoreettinen lähtökohta, johon liittyvää problematiikkaa tutkielmassa käsitellään.

Tutkielman keskeisin tutkimustulos on se, että suomalaisten miesten pukeutumista määritti 1920–1930-luvulla ilmestyneiden pukeutumisoppaiden ja lehtien mukaan herrasmiehinen pukeutumisihanne, joka oli periaatteessa suunnattu kaikille miehille. Se oli taustaltaan yleiseurooppalainen ihanne, joka sai vaikutteita 1800-luvun Englannissa vallinneesta dandyismistä. Pukeutumisihanteessa korostuikin sen historiallinen luonne. Herrasmiehisen pukeutumisihanteen mukaan miesten pukeutumisen piti olla eleganttia, kohtuullista, yksilöllistä, mukautumiskykyistä, tilanteeseen sopivaa, muodinmukaista ja ajatonta. Pukeutumisen oli oltava tyylikästä ja muodinmukaista, mutta samanaikaisesti kohtuullista, sillä herrasmies ei saanut herättää pukeutumisellaan liiallista huomiota. Herrasmiehen oli pukeutumisessaan mukauduttava ympäröivän yhteiskunnan asettamiin rajoihin. Hänen oli osattava valita kuhunkin tilaisuuteen sopivat vaatteet ja tiedettävä, mitkä vaatteet sopivat juuri hänen vartalolleen. Kohtuullisuus olikin ihanteen punainen lanka, ja se heijastui myös pukeutumisihanteen luomaan mieheyskäsitykseen.