Monikielisten ja maahanmuuttajataustaisten lasten kieli- ja kulttuuritietoinen varhaiskasvatus
Ekebom, Hanna (2022)
2022
Kasvatuksen ja yhteiskunnan tutkimuksen maisteriohjelma, varhaiskasvatus - Master´s Programme in Educational Studies, Early Childhood Education
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-02-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202201121283
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202201121283
Tiivistelmä
Tutkielman tarkoituksena on kuvata varhaiskasvatuksen opettajien käsityksiä ja toimintaedellytyksiä monikielisten ja maahanmuuttajataustaisten lasten kieli- ja kulttuuritietoisesta kasvatuksesta. Laadullisen tutkimuksen aineisto hankittiin kyselylomakkeella ammatillisten Facebook-ryhmien kautta ja analysoitiin teoriaohjaavasti laadullisella sisällönanalyysilla. Kyselyyn osallistui 28 varhaiskasvatuksen opettajaa ympäri Suomea.
Varhaiskasvatuksen opettajien näkemyksien mukaan kieli- ja kulttuurikasvatukseen vaikuttavat opettajien oma asenne, kiinnostus ja osaaminen. Pääsääntöisesti asenteet olivat kieliä ja kulttuuria arvostavia, mutta asenteissa näkyi myös eroja tekevää puhetta sekä yhden kielen korostamista. Osassa ryhmiä toiminta on kokopäiväpedagogiikkaan perustuvaa, lapsilähtöistä toimintaa, jossa aikuiset tiedostavat oman roolinsa mallioppimisessa. Lapsen identiteetin rakentumista tuetaan jokaisen lapsen omista lähtökohdista käsin. Parhaassa tilanteessa käytössä on tarjolla tukea esihenkilöltä, työyhteisöltä sekä kieli- ja kulttuuriopettajalta. Osassa ryhmiä kieli- ja kulttuurikasvatus on vielä tuokiokeskeistä, eroja tekevää tai toimintaa kuvattiin ohuena tai toimintaa ei ole lainkaan. Toteuttamisen esteeksi koetaan asenne, resurssien ja tuen puute.
Tutkimustulokset tukevat aiempia tutkimuksia, siinä että varhaiskasvatuksen perusteet eivät riittävällä tavalla tue työkäytäntöjä, asenteilla on vaikutusta toiminnan laatuun ja varhaiskasvatuksen opettajien käsitysten mukaan käytössä ei ole olemassa yhtenäisiä työmenetelmiä, joiden kautta työtä tehdään.
Aineiston mukaan kieli- ja kulttuuritietoisen kasvatuksen toteutumisessa on suuria eroja, joten lapset ovat eriarvoisessa asemassa eri kunnissa. Tarvitaan muutoksia, jotka tähtäävät dialogisen ja kriittisen näkökulman lisääntymiseen, asenteiden muutoksiin sekä mahdollisuuksia oman ammattitaidon parantamiseen työyhteisön sisällä sekä lisäkoulutuksen myötä. Yhteenvetona voidaan päätellä, että oikea asenne sekä arjessa vuorovaikutus ja leikki, jossa aikuinen on mukana, ovat tärkeimmät varhaiskasvatuksen keinot lisätä osallisuutta ja samalla toteuttaa kokonaisvaltaista kieli- ja kulttuuritietoista kasvatusta.
Varhaiskasvatuksen opettajien näkemyksien mukaan kieli- ja kulttuurikasvatukseen vaikuttavat opettajien oma asenne, kiinnostus ja osaaminen. Pääsääntöisesti asenteet olivat kieliä ja kulttuuria arvostavia, mutta asenteissa näkyi myös eroja tekevää puhetta sekä yhden kielen korostamista. Osassa ryhmiä toiminta on kokopäiväpedagogiikkaan perustuvaa, lapsilähtöistä toimintaa, jossa aikuiset tiedostavat oman roolinsa mallioppimisessa. Lapsen identiteetin rakentumista tuetaan jokaisen lapsen omista lähtökohdista käsin. Parhaassa tilanteessa käytössä on tarjolla tukea esihenkilöltä, työyhteisöltä sekä kieli- ja kulttuuriopettajalta. Osassa ryhmiä kieli- ja kulttuurikasvatus on vielä tuokiokeskeistä, eroja tekevää tai toimintaa kuvattiin ohuena tai toimintaa ei ole lainkaan. Toteuttamisen esteeksi koetaan asenne, resurssien ja tuen puute.
Tutkimustulokset tukevat aiempia tutkimuksia, siinä että varhaiskasvatuksen perusteet eivät riittävällä tavalla tue työkäytäntöjä, asenteilla on vaikutusta toiminnan laatuun ja varhaiskasvatuksen opettajien käsitysten mukaan käytössä ei ole olemassa yhtenäisiä työmenetelmiä, joiden kautta työtä tehdään.
Aineiston mukaan kieli- ja kulttuuritietoisen kasvatuksen toteutumisessa on suuria eroja, joten lapset ovat eriarvoisessa asemassa eri kunnissa. Tarvitaan muutoksia, jotka tähtäävät dialogisen ja kriittisen näkökulman lisääntymiseen, asenteiden muutoksiin sekä mahdollisuuksia oman ammattitaidon parantamiseen työyhteisön sisällä sekä lisäkoulutuksen myötä. Yhteenvetona voidaan päätellä, että oikea asenne sekä arjessa vuorovaikutus ja leikki, jossa aikuinen on mukana, ovat tärkeimmät varhaiskasvatuksen keinot lisätä osallisuutta ja samalla toteuttaa kokonaisvaltaista kieli- ja kulttuuritietoista kasvatusta.