Ulkomaisten yhteissijoitusyritysten verokohteluun liittyvät keskeiset ongelmat

Abstract

Tutkimustyön tarkoituksena on tutkia ulkomaisten yhteissijoitusyritysten verotukseen liittyviä keskeisiä ongelmia. Tutkimus linkittyy 1.1.2020 voimaan tulleen tuloverolain 20 a §:ssä asetetun sääntelyn ympärille, jolloin tuloverolakiin kirjattiin tarkat edellytykset sijoitusrahastojen verovapaudelle. Ennen kyseistä pykälää ulkomaisten sijoitusrahastojen verovapaus määriteltiin tapauskohtaisesti, jolloin ne olivat verovapaita, mikäli niiden katsottiin rinnastuvan kotimaiseen sijoitusrahastoon. Pykälässä esitetyt vaatimukset ulkomaiselle sijoitus- ja erikoissijoitusrahastolle verovapauden saavuttamiseksi on tunnistettu osittain ongelmallisiksi EU-oikeuden kanssa, josta esimerkkinä sijoitusrahastolta tietyn oikeudellisen muodon vaatiminen. Unionin oikeus estää pääomien vapaan liikkuvuuden rajoittamista ja TVL 20 a § näyttäisi vahvasti olevan ristiriidassa perusvapaussääntelyn kanssa. Ulkomaisten sijoitusrahastojen verotukseen liittyvää sääntelyä haluttiin täsmentää ja näin ollen lisätä oikeusvarmuutta sekä vähentää hallinnollista taakkaa. Lopputulos näyttää kuitenkin olevan päinvastainen, sillä perusvapauksien kanssa mahdollisesti ristiriitainen sääntely aiheuttaa ainoastaan lisää oikeudellista tulkintaa ja kysymyksiä. Välitön verotus aiheuttaa oikeudellisia tulkintakysymyksiä, sillä harmonisointia ei ole toteutettu juurikaan, vaan jäsenvaltiot järjestävät itse lainsäädäntönsä. EU-oikeus on oikeudenalana hyvin nopeasti muuttuva ja kansallisilta lainsäädäntöjärjestelmiltä vaaditaan tarkkuutta rajat ylittäviin tilanteisiin liittyvän sääntelyn kanssa.

Tutkimus perustuu lainopilliseen tutkimusmetodiin, jonka tarkoituksena on selvittää ja osoittaa TVL 20 a §:ssä esiintyvät EU-oikeudelliset ongelmat ja löytämään mahdollisia perusteita, joilla Suomi voisi rajoittaa ulkomaisten yhteissijoitusyritysten verovapautta kotimaisiin sijoitusrahastoihin verrattuna. Lisäksi tutkimus pyrkii osoittamaan vaihtoehtoisia menettelytapoja säätää sijoitusrahastojen verovapaudesta. Lähdeaineistoina hyödynnetään muun ohella oikeuskäytäntöä EU:n tuomioistuimesta sekä kotimaisista tuomioistuimista. Tärkeänä oikeuslähteenä tutkimuksen kannalta toimii etenkin unionin tuomioistuimessa vireillä oleva Helsingin hallinto-oikeuden pyytämä ennakkoratkaisupyyntö, johon julkiasiamies on antanut ratkaisuehdotuksensa. Ratkaisu tulee ottamaan kantaa TVL 20 a §:n ristiriitaisuuteen perusvapauksien kanssa. Tutkimuksessa esitellään UCITS-direktiivi ja sen sisältämät sijoitusrahastomuodot erityispiirteineen, tarkoituksena luoda tarkempaa käsitystä globaalista rahastosijoittamisesta osana kansallista verotussääntelyä.

Tutkimus osoittaa nykyisen TVL 20 a §:n olevan ongelmallinen etenkin oikeudellisen muodon vaatimuksensa osalta. Nykyinen sääntely pyrittiin luomaan yksinkertaiseksi ja selkeäksi, jolla vähennettäisiin hallinnollista taakkaa ja parannettaisiin oikeusvarmuutta, mutta unionin oikeuden vuoksi se on osoittautunut haastavaksi tapaukseksi. Unionin jäsenvaltiona Suomen tulee kaikessa lainsäädännössään noudattaa unionin perusvapauksia, joten nykyisen sijoitusrahastosääntelyn EU-ongelmallisuuden vuoksi muutoksia tullaan todennäköisesti näkemään tulevaisuudessa, kun oikeuskäytäntö sijoitusrahastojen ympärillä täsmentyy.