Luokanopettajien kokemuksia motorisen oppimisen vaikeuksien tunnistamisesta ja tukemisesta vuosiluokilla 1-2

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia liikuntaa työssään opettavien luokanopettajien kokemuksia motorisen oppimisen vaikeuksien tunnistamisesta ja tukemisesta vuosiluokilla 1–2. Tavoitteena oli kokemusten lisäksi selvittää, millaiseksi opettajat kokevat roolinsa motorisen oppimisen vaikeuksien tunnistajana ja tukijana. Tutkimuksessa päädyttiin tutkimaan kokemuksia juuri kyseisen ikäluokan opettajilta opetussuunnitelman määritelmän mukaan, jolloin motorisen oppimisen vaikeuksien tunnistaminen nähdään tärkeänä. Tämän laadullisen tutkimuksen aineisto hankittiin haastattelemalla yhteensä seitsemää luokanopettajaa. Haastattelut kerättiin lokakuun 2021 aikana. Fenomenologisen tutkimusasenteen perusteella aineisto analysoitiin fenomenologista analyysikeinoa apuna käyttäen. Haastatteluista muodostettiin yksi yleinen merkitysverkosto. Yhteen yleiseen merkitysverkostoon päädyttiin sen perusteella, että haastattelut jakoivat samat ydinajatukset, joiden kautta ilmiön kuvaaminen yhden yleisen merkitysverkoston avulla oli mahdollista. Tutkimuksen tulosten mukaan luokanopettajat muodostavat lapsen oppimisesta ja tilanteesta kokonaisnäkemystä, jonka perusteella motorisen oppimisen vaikeuksissa tuetaan liikuntatuntien lisäksi muissa koulupäivän tilanteissa. Liikuntatuntien oppilaslähtöinen suunnittelu ja toteutus ovat merkittäviä siten, että ne mahdollistavat osaltaan tukitoimien toteuttamisen. Tukitoimien toteuttamista haastavat ryhmissä esiintyvät käyttäytymisen haasteet. Tutkimuksen mukaan opettajien on tärkeää panostaa luokan sisäisten luottamussuhteiden rakentamiseen alkuopetuksessa, jotta motorisista vaikeuksista kärsivät lapset saavat turvallisen tilan liikkua omien taitotasojensa äärirajoilla. Opetusta määrittävät ulkoiset resurssit, kuten opettajien välinen yhteistyö ja osaamisen tunnustaminen, jotka ovat tärkeitä ennen kaikkea oppilaiden oppimisen turvaamisen kannalta. Positiivinen näkemys itsestä liikkujana vahvistaa itseluottamusta motorisen oppimisen vaikeuksien tukemisessa. Oman toiminnan kriittinen tarkastelu ja sitä kautta oman tietopohjan ja opettamisen kehittäminen ovat arvokkaita motorisen oppimisen vaikeuksien tunnistamisessa ja tukemisessa. Pääasiallisena johtopäätöksenä voidaan pitää sitä, että motorisen oppimisen vaikeuksien tunnistaminen ja tukeminen ovat monitasoisia kokonaisuuksia peruskoulussa ja onnistuneiden tukitoimien taustalla on lasten kanssa työskentelevien ammattilaisten sujuva yhteistyö. Kouluille pitää taata riittävät resurssit opetuksen toteutukseen, jotta soveltavan liikuntakasvatuksen toteuttaminen on mahdollista perusopetuksen kontekstissa. Lisäksi motorisen oppimisen vaikeuksien arviointi- ja havainnointityökaluja tulee jalkauttaa vieläkin voimakkaammin opettajien käyttöön, jotta opettajat voivat varmistua näkemyksestään oppilaan tilanteesta suhteessa tutkittuun tietoon. Motorisia taitoja ja liikunnan positiivisia vaikutuksia lasten oppimiseen ja hyvinvointiin liittyen tulee edelleen vahvistaa tutkimusten avulla ja siten tehdä ilmiötä edelleen tunnetummaksi.