"Pandemia on ollut rankkaa, niin oli kiva vähän nauraa." : Pandemian aiheuttamat muutokset milleniaalien parasosiaalisissa suhteissa
Hynynen, Uppa (2022)
Hynynen, Uppa
2022
Media, kulttuuri ja yhteiskunta -maisteriohjelma - Master's Programme in Media, Culture and Society
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-02-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202201121281
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202201121281
Tiivistelmä
Tässä kvalitatiivisessa pro gradu -tutkielmassa tarkasteltiin covid-19-pandemian aiheuttamia muutoksia milleniaalien parasosiaalisissa suhteissa. Tutkimus pohjaa Hortonin ja Wohlin (1956) parasosiaaliseen vuorovaikutusteoriaan, mikä käsittelee sitä, kuinka mediavälitteinen vuorovaikutus voi luoda katsojalle samanlaisen ystävyyden tunteen kuin interpersonaalisissa suhteissa.
Milleniaali-sukupolvi, eli noin vuosina 1981-1996 syntyneet, on elänyt internetin kehityksen murroksessa. Näin heidän mediakäyttäytymisensä sekä suhde mediapersooniin on usein edeltäviä sukupolvia vahvempi. Covid-19 pandemian myötä tulleet rajoitukset muuttivat merkittävästi ihmisten ajankäyttöä. Vapaa-ajan viettäminen, sekä useilla ihmisillä myös työt ja opinnot, siirtyivät kotoa tapahtuviksi. Tämä lisäsi median käyttöä ja mediapersoonien sisältöjen kuluttamista.
Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää pandemian aiheuttamia muutoksia milleniaalien parasosiaalisissa suhteissa. Tutkimusmenetelmänä käytettiin diskurssianalyysia. Tutkielman aineisto koostui 11 puolistrukturoidusta haastattelusta. Haastatteluissa oli kolme teemaa: mediatarjonnan kulutus ja mediapersoonat, pandemia-aika sekä mediapersoonat pandemia-aikana. Haastatteluiden tavoitteena oli kartoittaa haastateltavien parasosiaalisia suhteita ja niissä tapahtuneita muutoksia pandemia-aikana.
Haastateltavien parasosiaaliset suhteet jaettiin kahteen kategoriaan: pitkäaikaisiin parasosiaalisiin suhteisiin ja uusiin parasosiaalisiin suhteisiin. Pandemian aiheuttamia muutoksia parasosiaalisissa suhteissa tutkittiin näiden kategorioiden myötä. Diskurssianalyysiä hyödyntäen pitkäaikaisista parasosiaalisista suhteista löydettiin kolme diskurssia: samaistuminen, lohdullisuus ja turva, sekä ajan kuluttaminen. Uusista parasosiaalisista suhteista puolestaan löydettiin kaksi diskurssia: uudet sisällöt ja ajankuva.
Tulokset osoittivat, että pitkäaikaisissa parasosiaalisissa suhteissa muutokset johtuivat pääsääntöisesti mediapersoonien oman sisällöntuotannon muutoksista, kun uusissa pandemian myötä syntyneissä parasosiaalisissa suhteissa muutokset johtuivat haastateltavasta itsestään. Tutkimuksessa havaittiin kahdenlaisia muutoksia; uusien parasosiaalisten suhteiden lisääntyminen ja pitkäaikaisten parasosiaalisten suhteiden vuorovaikutuksen lisääntyminen, mikäli mediapersoonan sisällöntuotanto kasvoi.
Milleniaali-sukupolvi, eli noin vuosina 1981-1996 syntyneet, on elänyt internetin kehityksen murroksessa. Näin heidän mediakäyttäytymisensä sekä suhde mediapersooniin on usein edeltäviä sukupolvia vahvempi. Covid-19 pandemian myötä tulleet rajoitukset muuttivat merkittävästi ihmisten ajankäyttöä. Vapaa-ajan viettäminen, sekä useilla ihmisillä myös työt ja opinnot, siirtyivät kotoa tapahtuviksi. Tämä lisäsi median käyttöä ja mediapersoonien sisältöjen kuluttamista.
Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää pandemian aiheuttamia muutoksia milleniaalien parasosiaalisissa suhteissa. Tutkimusmenetelmänä käytettiin diskurssianalyysia. Tutkielman aineisto koostui 11 puolistrukturoidusta haastattelusta. Haastatteluissa oli kolme teemaa: mediatarjonnan kulutus ja mediapersoonat, pandemia-aika sekä mediapersoonat pandemia-aikana. Haastatteluiden tavoitteena oli kartoittaa haastateltavien parasosiaalisia suhteita ja niissä tapahtuneita muutoksia pandemia-aikana.
Haastateltavien parasosiaaliset suhteet jaettiin kahteen kategoriaan: pitkäaikaisiin parasosiaalisiin suhteisiin ja uusiin parasosiaalisiin suhteisiin. Pandemian aiheuttamia muutoksia parasosiaalisissa suhteissa tutkittiin näiden kategorioiden myötä. Diskurssianalyysiä hyödyntäen pitkäaikaisista parasosiaalisista suhteista löydettiin kolme diskurssia: samaistuminen, lohdullisuus ja turva, sekä ajan kuluttaminen. Uusista parasosiaalisista suhteista puolestaan löydettiin kaksi diskurssia: uudet sisällöt ja ajankuva.
Tulokset osoittivat, että pitkäaikaisissa parasosiaalisissa suhteissa muutokset johtuivat pääsääntöisesti mediapersoonien oman sisällöntuotannon muutoksista, kun uusissa pandemian myötä syntyneissä parasosiaalisissa suhteissa muutokset johtuivat haastateltavasta itsestään. Tutkimuksessa havaittiin kahdenlaisia muutoksia; uusien parasosiaalisten suhteiden lisääntyminen ja pitkäaikaisten parasosiaalisten suhteiden vuorovaikutuksen lisääntyminen, mikäli mediapersoonan sisällöntuotanto kasvoi.