Luontokuvaus Astrid Lindgrenin teoksessa Vi på Saltkråkan

Abstract

Tutkielma käsittelee luontokuvausta Astrid Lindgrenin romaanissa Vi på Saltkråkan (1964) ekokritiikin näkökulmasta. Työn tarkoituksena on tutkia teoksen henkilöhahmojen suhdetta luontoon – miten he kohtelevat luontoa, miten se näkyy heidän elämissään sekä miksi luonto on tärkeä heille. Työssä tutkitaan myös, millainen kuva saaristoluonnosta teoksessa annetaan, ja millä keinoin tätä kuvaa rakennetaan.

Tutkimuksessa avataan ekokritiikin ja luonnon käsitteitä, sekä pohditaan luonnon käsitteen merkitystä sekä historiaa. Lindgrenin teoksen tapahtumat sijoittuvat Saltkråkanin saarelle. Tutkielmassa käsitelläänkin saarien merkitystä tapahtumapaikkana, sekä saariston trooppia etenkin lastenkirjallisuudessa. Saaret tarjoavat lapsille suljetun, sekä suhteellisen turvallisen ympäristön, jossa he pystyvät esimerkiksi oppimaan uusia taitoja. Suljettu saari toimii vastakohtana sivilisaation turmelukselle sekä keinotekoisuudelle, antaen lapsille mahdollisuuden tutustua mahdollisimman autenttisena säilyneeseen luontoon. Saltkråkan sijaitsee avomeren äärellä ja sijaitsee siis ”merisen erämaan” tuntumassa. Näin ollen työssä tutkitaan teosta myös ekokritiikille tyypillisten pastoraalin, erämaan (wilderness) sekä idyllin käsitteiden näkökulmasta. Erämaa on kuvattu kirjallisuudessa usein pakopaikkana, ja tutkitussa teoksessa Melkersonienkin perhe pakenee kesäksi Tukholman kaupungista saariston autenttiseen luontoon, aivan erämaan tuntumaan.

Kaikki ei kuitenkaan ole täydellistä idyllisessä saaristomaisemassakaan. Ympäröivä luonto tarjoaa rauhaa sekä opettaa paljon, mutta luonnon vaarat sekä sen arvaamattomuuskaan eivät jää lapsilta kokematta. Tutkielmassa tarkastellaan myös saariston eläimistöä ja siihen liittyvää inhimillistystä. Teos esittää eläimet monella tapaa ihmisiä muistuttavina tuntevina ja ajattelevina luontokappaleina. Kaupungista saaristoluontoon tutustumaan saapunut Melkersonien perhe kohtelee saaristoluontoa ja sen eläimiä hyvin sekä kunnioittavasti, mutta he saavat huomata, että jotkut ihmiset näkevät luonnon vain sen aikaansaaman hyödyn kautta. Myös luonnonkiertokulkuun liittyvä kuolema tulee lapsille tutuksi, kuoleman sekä sen aiheuttaman uhan kohdatessa rakkaita lemmikkieläimiä.