Tappioiden siirtyminen sulautumisessa

Abstract

Tutkielman tarkoituksena on arvioida tappioiden siirtymisen edellytyksiä sulautumisessa. Oikeusdogmaattisella metodilla tutkielmassa pyritään selvittämään voimassa oleva sääntely sekä oikeuskäytäntö, jotka rajoittavat tappioiden siirtymistä sulautumisessa. Tutkielmassa tarkastellaan sekä lain säännöksiä että oikeuskäytäntöä, jotka ovat relevantteja tutkielman aiheen kannalta.

Sulautumisen taustalla voi olla erilaisia syitä ja se voidaan toteuttaa usealla tavalla. Sulautumisen syihin ja sulautumistapaan vaikuttaa yrityksen yksilöllinen tilanne ja tarve. Tutkielmassa käydään läpi erilaisia sulautumistapoja sekä käsitellään sulautumisen suhdetta verotukseen. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan miten yhtiöoikeudellinen ja vero-oikeudellinen sulautuminen eroavat toisistaan.

Yritysjärjestelydirektiivi luo pohjan yritysjärjestelyjen verottamiselle. Suomessa sulautumista koskevat säännökset on implementoitu elinkeinoverolain 52 a ja b §:iin. Näiden säännösten lisäksi varsinaisesti tappioiden siirtymistä sulautumisessa koskeva säännös on tuloverolain 123 §. Myös tuloverolain 122 §:n omistajanvaihdosta koskeva säännös on syytä ottaa huomioon sulautumisessa. Voidaankin sanoa, että tuloverolain 122 ja 123 § muodostavat sulautumisessa tappioiden siirtymistä sääntelevän kokonaisuuden. Säännösten lisäksi tutkielmassa on tarkasteltu useampia oikeustapauksia, jotka ovat synnyttäneet tappioiden siirtymistä koskevaa oikeuskäytäntöä sulautumisissa. Korkeimman hallinto-oikeuden on tarvinnut ratkaista tapauksia, koska pelkästään lain ja sen sanamuodon avulla ei ole ollut mahdollista ratkaista kaikkia tilanteita.

Tutkielmassa käsitellään lyhyesti myös siirtyneiden tappioiden käyttämistä ja konserniavustuksen mahdollisuutta tappiontasauksen keinona. Konserniavustuksen edellytyksiä voidaan pitää tiukkoina ja sulautumisella on usein liiketoiminnallisia ja taloudellisia syitä, joten näin ollen konserniavustus ei aina ole vaihtoehtoinen järjestely sulautumiselle.