Kun normatiivinen valta ei riitä: Analyysi Euroopan unionin käyttämistä ulkopolitiikan keinoista kemiallisten aseiden kieltonormin tukemiseksi
Martikainen, Marika (2022)
2022
Politiikan tutkimuksen maisteriohjelma - Master's Programme in Politics
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-02-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202112269525
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202112269525
Tiivistelmä
Tämän tutkielman lähtökohtana toimivat havainnot kemiallisten aseiden käyttökertojen lisääntymisestä, lisääntynyt perinteisten maailmanpolitiikan normien haastaminen sekä kysymys Euroopan unionin roolista sille tärkeiden normien tukijana.
Työn tutkimusongelma oli moniosainen. Työn ensimmäisenä tavoitteena oli selvittää, kuinka kansainvälisen politiikan toimijat voivat tukea normeja niiden joutuessa aktiivisesti haastetuiksi. Tutkimuskysymykseen vastattiin tarkastelemalla EU:n pitkäaikaisia toimenpiteitä kemiallisten aseiden kieltonormin tukemiseksi, että sen reaktioita Syyrian Ghoutan ja Khan Sheikhounin sariini-iskuihin vuosina 2013 ja 2017. Työn toisena tavoitteena oli tuoda normien tukemisesta käytävä keskustelu yhteen EU:n normatiivisesta vallasta käytävän keskustelun kanssa. Tätä varten normatiivisesta vallasta luotiin ideaalityyppi, johon EU:n toimintaa kemiallisten aseiden kieltonormin tukemiseksi peilattiin. Ideaalityypin kautta työssä pohdittiin, minkälaisiin keinoihin normatiivinen valta voisi normien tukemiseksi tukeutua ja minkälaisia rajoitteita EU:n hahmottaminen normatiivisena valtana asettaisi näille keinoille.
Tutkielman aineisto koostuu 27 EU:n julkaisemasta asiakirjasta, joita jäsenneltiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin.
Työn ensimmäinen keskeinen havainto oli, että normeja voidaan tukea ja ylläpitää monin eri tavoin. Normit rakentuvat usein pitkällä aikavälillä, joten myös toimenpiteet niiden ylläpitämiseksi voivat olla pitkäjänteisiä, eivät pelkästään reaktiivisia. Toiseksi; normien tukemiseen liittyy vahvasti niiden kollektiivisuus ja muiden toimijoiden hyväksyntä tai vaihtoehtoisesti sosiaalinen sanktiointi. Tukitoimenpiteistä erityisesti sanktiot, olivat ne sitten ensisijaisesti sosiaalisia, taloudellisia tai sotilaallisia, menettävät tehonsa, jos niiden asettajalla ja vastaanottajalla ei ole merkityksellistä keskinäistä suhdetta.
Kolmanneksi aineiston perusteella oli mahdollista tunnistaa monia erilaisia keinoja, joihin EU oli kemiallisten aseiden kieltonormin tukemiseksi tarttunut. EU:n hyödyntämät keinot olivat samankaltaisia lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Normatiivisen vallan ideaalityyppiin sopivien keinojen lisäksi EU tukeutui myös pakottaviin ja taloudellisiin instrumentteihin. Normatiivisen vallan konsepti ei tarjonnut juurikaan apuvälineitä yksittäisen tapauksen tai reaktioiden analysointiin, sillä sen vallan nähdään perustuvan sen kykyyn muovata kansainvälisen järjestelmän rakenteita pitkän aikavälin rakenteellisin ratkaisuin lyhyen aikavälin ongelmanratkaisun sijaan. Tutkielman normeja käsittelevän osuuden valossa on perusteltua sanoa, että sillä, kuinka yhteisö reagoi normirikkomuksiin, on keskeinen rooli normien ylläpidossa. Myös reagoimattomuus on reaktio. Haluamiensa normien tukemiseksi EU:lta vaaditaan aktiivisuutta ja reagointia lyhyelläkin aikavälillä.
Työn tutkimusongelma oli moniosainen. Työn ensimmäisenä tavoitteena oli selvittää, kuinka kansainvälisen politiikan toimijat voivat tukea normeja niiden joutuessa aktiivisesti haastetuiksi. Tutkimuskysymykseen vastattiin tarkastelemalla EU:n pitkäaikaisia toimenpiteitä kemiallisten aseiden kieltonormin tukemiseksi, että sen reaktioita Syyrian Ghoutan ja Khan Sheikhounin sariini-iskuihin vuosina 2013 ja 2017. Työn toisena tavoitteena oli tuoda normien tukemisesta käytävä keskustelu yhteen EU:n normatiivisesta vallasta käytävän keskustelun kanssa. Tätä varten normatiivisesta vallasta luotiin ideaalityyppi, johon EU:n toimintaa kemiallisten aseiden kieltonormin tukemiseksi peilattiin. Ideaalityypin kautta työssä pohdittiin, minkälaisiin keinoihin normatiivinen valta voisi normien tukemiseksi tukeutua ja minkälaisia rajoitteita EU:n hahmottaminen normatiivisena valtana asettaisi näille keinoille.
Tutkielman aineisto koostuu 27 EU:n julkaisemasta asiakirjasta, joita jäsenneltiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin.
Työn ensimmäinen keskeinen havainto oli, että normeja voidaan tukea ja ylläpitää monin eri tavoin. Normit rakentuvat usein pitkällä aikavälillä, joten myös toimenpiteet niiden ylläpitämiseksi voivat olla pitkäjänteisiä, eivät pelkästään reaktiivisia. Toiseksi; normien tukemiseen liittyy vahvasti niiden kollektiivisuus ja muiden toimijoiden hyväksyntä tai vaihtoehtoisesti sosiaalinen sanktiointi. Tukitoimenpiteistä erityisesti sanktiot, olivat ne sitten ensisijaisesti sosiaalisia, taloudellisia tai sotilaallisia, menettävät tehonsa, jos niiden asettajalla ja vastaanottajalla ei ole merkityksellistä keskinäistä suhdetta.
Kolmanneksi aineiston perusteella oli mahdollista tunnistaa monia erilaisia keinoja, joihin EU oli kemiallisten aseiden kieltonormin tukemiseksi tarttunut. EU:n hyödyntämät keinot olivat samankaltaisia lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Normatiivisen vallan ideaalityyppiin sopivien keinojen lisäksi EU tukeutui myös pakottaviin ja taloudellisiin instrumentteihin. Normatiivisen vallan konsepti ei tarjonnut juurikaan apuvälineitä yksittäisen tapauksen tai reaktioiden analysointiin, sillä sen vallan nähdään perustuvan sen kykyyn muovata kansainvälisen järjestelmän rakenteita pitkän aikavälin rakenteellisin ratkaisuin lyhyen aikavälin ongelmanratkaisun sijaan. Tutkielman normeja käsittelevän osuuden valossa on perusteltua sanoa, että sillä, kuinka yhteisö reagoi normirikkomuksiin, on keskeinen rooli normien ylläpidossa. Myös reagoimattomuus on reaktio. Haluamiensa normien tukemiseksi EU:lta vaaditaan aktiivisuutta ja reagointia lyhyelläkin aikavälillä.