Virtaustehokkuuden kehittäminen lean-menetelmillä pienerätuotannossa
Starck, Eero (2021)
2021
Teknisten tieteiden kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Engineering Sciences
Tekniikan ja luonnontieteiden tiedekunta - Faculty of Engineering and Natural Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-12-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202112219479
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202112219479
Tiivistelmä
Lean-ajattelun keskeisimpiä käsitteitä on virtaus. Paremmalla virtauksella saavutetaan lyhyempiä tuotannon läpimenoaikoja, ja kasvanut virtaustehokkuus kertoo hukan eli arvoa lisäämättömien toimintojen onnistuneesta eliminoinnista. Virtaustehokkuus siis kuvaa tuotannon arvoa lisäävän työajan suhdetta kokonaisläpimenoaikaan. Lean-ajattelu tarjoaa hukan eliminoimiseksi ja virtauksen kehittämiseksi erinäisiä menetelmiä ja työkaluja. Edellä mainittujen soveltamista on perinteisesti tutkittu toistuvan ja ennakoitavan sarjatuotannon yhteydessä.
Tämän tutkimuksen tavoite on selvittää strukturoidun kirjallisuuskatsauksen avulla, millä lean-menetelmillä on alan tutkimuksissa saavutettu kehitystä virtaustehokkuudessa ja virtauksessa pienerätuotannossa. Tässä työssä pienerätuotannolla tarkoitetaan vaihtelevaa matalan volyymin tuotantoa (engl. High-mix, low-volume, HMLV). Kyseistä tuotantoympäristöä voimakkaasti määrittävä vaihtelu, toistuvuuden puute ja ennakoinnin vaikeus ovat lean-ajattelun soveltamista hankaloittavia tekijöitä.
HMLV-tuotannossa valmistetaan usein lukuisia toisistaan eroavia tuotteita tai tuoteperheitä. Tuotteita valmistetaan tyypillisesti kerrallaan pieniä eriä, ja kysyntää on vaikea ennakoida. Ympäristölle ominaista on korkea tuotannon tarvitsemien varastokomponenttien määrä. Lisäksi tuotteiden läpimenoajat ovat pitkiä ja vaihtelevat eri tuotteiden välillä, samoin kuin tuotteiden valmistamiseen vaaditut prosessit.
Tutkimuksen perusteella virtaustehokkuutta on onnistuneesti kehitetty eri lean-menetelmien avulla pienerätuotannossa (HMLV) tuotantoympäristötyypin haasteista huolimatta. Kirjallisuuskatsauksessa useimmiten esiin noussut lean-menetelmä oli arvovirtakuvaus (VSM). Tämän jälkeen yleisimpiä lean-menetelmiä olivat jatkuva kehitys (kaizen), 5S (sortteeraus, systematisointi, siivous, standardisointi & seuranta) ja nopea työkalunvaihto (SMED). Lean-ajattelua vaihtelevaan tuotantoon sovellettaessa ensiarvoisen tärkeää on tapauskohtainen harkinta ja kehityskohteen tunteminen.
Tämän tutkimuksen tavoite on selvittää strukturoidun kirjallisuuskatsauksen avulla, millä lean-menetelmillä on alan tutkimuksissa saavutettu kehitystä virtaustehokkuudessa ja virtauksessa pienerätuotannossa. Tässä työssä pienerätuotannolla tarkoitetaan vaihtelevaa matalan volyymin tuotantoa (engl. High-mix, low-volume, HMLV). Kyseistä tuotantoympäristöä voimakkaasti määrittävä vaihtelu, toistuvuuden puute ja ennakoinnin vaikeus ovat lean-ajattelun soveltamista hankaloittavia tekijöitä.
HMLV-tuotannossa valmistetaan usein lukuisia toisistaan eroavia tuotteita tai tuoteperheitä. Tuotteita valmistetaan tyypillisesti kerrallaan pieniä eriä, ja kysyntää on vaikea ennakoida. Ympäristölle ominaista on korkea tuotannon tarvitsemien varastokomponenttien määrä. Lisäksi tuotteiden läpimenoajat ovat pitkiä ja vaihtelevat eri tuotteiden välillä, samoin kuin tuotteiden valmistamiseen vaaditut prosessit.
Tutkimuksen perusteella virtaustehokkuutta on onnistuneesti kehitetty eri lean-menetelmien avulla pienerätuotannossa (HMLV) tuotantoympäristötyypin haasteista huolimatta. Kirjallisuuskatsauksessa useimmiten esiin noussut lean-menetelmä oli arvovirtakuvaus (VSM). Tämän jälkeen yleisimpiä lean-menetelmiä olivat jatkuva kehitys (kaizen), 5S (sortteeraus, systematisointi, siivous, standardisointi & seuranta) ja nopea työkalunvaihto (SMED). Lean-ajattelua vaihtelevaan tuotantoon sovellettaessa ensiarvoisen tärkeää on tapauskohtainen harkinta ja kehityskohteen tunteminen.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [6531]