Uuskolonialismia ja propagandaa : Kongon kriisi ja kolonialismi YK:n turvallisuusneuvoston keskusteluissa vuosina 1960–1964

Abstract

Tämä kandidaatintutkielma käsittelee Kongon kriisiä ja kolonialismin osallisuutta YK:n turvallisuusneuvoston keskusteluissa vuosien 1960 ja 1964 välillä. Aihetta tarkastellaan kahden tutkimuskysymyksen kautta: miten kolonialismi tuotiin keskusteluissa esiin ja mihin sen esiintuonnilla pyrittiin? Tutkielman lähdeaineistoina toimivat YK:n turvallisuusneuvoston viralliset asiakirjat, jotka käsittävät tutkimusajankohdan aikana Kongon kriisiä käsitelleet päätöslauselmat, päätöslauselmaehdotukset sekä keskustelupöytäkirjat. Tärkeimmässä roolissa tutkielmassa ovat keskustelupöytäkirjat, joiden kautta on mahdollista tulkita kolonialismin osallisuutta keskusteluihin. Tutkielmassa hyödynnetään aineistolähtöistä sisällönanalyysia sekä turvallisuusneuvoston keskusteluita tarkastellaan toimijalähtöisestä näkökulmasta. Tämän myötä tarkastelun kohteena ovat keskusteluissa mukana olleet valtiot, jotka toimivat kansainvälisessä järjestössä itsenäisinä toimijoina, mutta myös osana poliittisia liittoumia ja sitoumuksia.

Tutkielma osoittaa kolonialismin olleen merkittävä teema Kongoon liittyneessä poliittisessa päätöksenteossa ja keskustelussa. Kolonialismin näkökulman merkittävyys turvallisuusneuvoston keskusteluissa antaa viitteitä dekolonisaation monialaisista vaikutuksista kansainväliselle politiikalle, jossa valtiot etsivät uudenlaisessa ympäristössä omaa asemoitumista ja suhtautumista menneisyyteen. Kolonialismista muodostui keskusteluissa poliittinen väline, jolla edistettiin oman valtion etuja tai tuotiin toinen osapuoli esiin negatiivisessa valossa. Dekolonisaation ja kylmän sodan ajalliset raamit heijastuivat valtioiden näkökulmiin. Neuvostoliiton ja sen vaikutuspiirissä toimineiden valtioiden näkökulmissa kolonialismi esiintyi syytöksinä länsimaita kohtaan, minkä avulla pyrittiin vahvistamaan omaa asemaa vastaitsenäistyneiden valtioiden keskuudessa. Entisillä siirtomaavalloilla oma kolonialistinen menneisyys heijastui keskusteluihin näkökulmina, joissa toisaalta tuotiin esiin kolonialismin positiivisia vaikutuksia, mutta myös näkemyksiä, joissa korostettiin omaa aktiivista toimijuutta siirtomaiden itsenäistymisessä. Yhdysvaltojen näkemyksissä korostui ristiriita antikolonialistisen politiikan tavoittelun ja eurooppalaisten liittolaisten tukemisen välillä. Afrikan ja Aasian vastaitsenäistyneiden valtioiden näkemyksissä yhteistä oli antikolonialismin esiintymisen ja halu padota kaikki mahdolliset uuskolonialistiset pyrkimykset.