Yksinhuoltajien kokemuksia arjesta : Näkökulmina arjen hyvinvointi sekä työn ja perheen yhteensovittaminen

Abstract

Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena on selvittää, miten yksinhuoltajaperheet, joilla on vähintään yksi alle kouluikäinen lapsi, kokevat hyvinvointia arjessa. Lisäksi tutkimuksen kohteena on työn ja perheen yhteensovittaminen yhden vanhemman perheissä. Työn tahdin kiristyminen sekä vanhemmuuteen kohdistuvat paineet asettavat yksinhuoltajat mielenkiintoiseen asemaan. Kun perhetaloutta on hoitamassa vain yksi vanhempi, vähenee perheen tulot sekä toisaalta myös ajankäyttö hankaloituu koko arjen hoitamisen kaatuessa yhden vanhemman vastuulle. Yksinhuoltajuus on myös lisääntynyt Suomessa, mikä tekee yksinhuoltajien arjen tarkastelusta tärkeän tutkimuskohteen.

Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa tarkasteltiin kahdeksaa yksinhuoltajan haastattelua. Haastatteluita analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Tutkimuskysymykset tutkimuksessa ovat: ”Millaisena arki koetaan yksinhuoltajaperheissä?” sekä ”Miten arki rakentuu yksinhuoltajaperheissä?” Tutkimuksen teoriana toimii Erik Allardtin hyvinvointiteoria sekä Jeffrey Greenhaus ja Nicholas Beutellin teoria työn ja perheen konflikteista.

Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että arjessa koetaan jatkuvaa aikapulaa ja kiirettä. Työn ja perheen yhteensovittaminen tuottaa monella eri tasolla ongelmia arkeen. Työ tuottaa arkeen etenkin kiirettä sekä rasitusta, joka hankaloittaa yksinhuoltajaperheillä arjen rakentumista. Kuitenkaan yksinhuoltajat eivät voi kuvitella arkea ilman työtä ja työn viemää aikaa ei kyseenalaisteta. Tutkimuksen tuloksissa ilmenee myös, että yksinhuoltajilla on selkeitä puutteita hyvinvoinnissa. Yleistä on yksinhuoltajien taloudellinen niukkuus ja sen tuottamat negatiiviset vaikutukset hyvinvointiin. Raha kuluu enimmäkseen arjen välttämättömyyksiin. Myöskään ystävyyssuhteille sekä harrastuksille ei jää arjessa hirveästi tilaa rahallisista sekä ajallisista syistä johtuen. Näiden voidaan ajatella vaikuttavan negatiivisesti yksilön koettuun hyvinvointiin arjessa.