"Vielä yksi video" : Binge-katselun määritelmä ja erilaiset katselun tavat

Abstract

Tämä tutkielma tarkastelee binge-katselua ilmiönä ja selvittää, kuinka binge-katselu määritellään sitä käsittelevissä tutkimuksissa, sekä millaisia erilaisia katselun tapoja niissä rakennetaan. Suoratoistopalvelut antavat käyttäjälle vapauden katsoa haluamaansa videosisältöä lähes missä ja milloin tahansa. Tällöin käyttäjä voi sovittaa katseluhetkensä hänelle sopivaan aikaan sen sijaan, että pitäisi noudattaa perinteisen television ohjelma-aikataulua. Tämä suoratoistopalveluiden käyttäjälle suoma vapaus voi kuitenkin johtaa videosisällön kohtuuttomaan katseluun, jos käyttäjän on vaikea lopettaa katselua. Binge-katselu on määritelty aiemmissa tutkimuksissa väljästi ja epämääräisesti, mikä pitää ottaa huomioon, kun vertaillaan tutkimusten tuloksia keskenään. Tutkielman menetelmäksi valittiin kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Aineistona käytettiin pääosin Tampereen yliopiston kirjaston Andor-hakupalvelusta löytyneitä binge-katseluun ja videosisällön katselutapoihin liittyneitä tieteellisiä artikkeleita. Näiden lisäksi tutkielmassa hyödynnettiin muutamia verkkoartikkeleita. Tutkimuksissa yleisimmät binge-katselulle löytyneet syyt olivat halu rentoutua ja arjen pakoilu. Suurin osa binge-katselua käsitelleistä artikkeleista määritteli binge-katselun hyvin samankaltaisesti: useamman saman televisiosarjan jakson katsomiseksi peräkkäin. Näissä tutkimuksissa ei otettu huomioon muita videosisältöjä kuin televisiosarjat, eikä myöskään muita videopalveluita, kuin tilausvideopalvelut, kuten Netflix. Katselun tapoja sen sijaan tarkempaan tarkasteluun valituissa artikkeleissa oli binge-katselun lisäksi kahdeksaa erilaista. Nämä katselun tavat jakautuivat pääsääntöisesti positiivisiin katselutuokioihin, joissa katselu on suunniteltua, sillä on päämäärä ja se on useimmiten sosiaalista, sekä negatiiviisiin katselutapoihin, joissa katselu ei ole suunniteltua ja sillä ei ole päämäärää. Lisäksi vielä yksi katselun tapa kuvaili aikataulutettua katselua, kuten viikoittain ilmestyvän sarjan katsomista televisiosta. Tutkimuksissa esille tulleet katselun tavat kuvaavat monipuolisesti erialisia katselutuokioita. Tutkimuksissa esitellyt määritelmät binge-katselusta ovat kuitenkin väljiä. Siksi tämän tutkielman lopussa muodostetaan uusi määritelmä binge-katselulle, joka ottaa huomioon videosisällöt ja -palvelut yleisesti, sekä rajaa määritelmän tarkemmaksi katselun tavaksi. Binge-katselun lisäksi sen rinnalle määritellään toinen katselun tapa: maratonkatselu. Tutkielman lopuksi ehdotetaan tulevaisuuden tutkimuksien kohteeksi esimerkiksi suomalaisten opiskelijoiden katselutapojen tarkastelemista ja eri katselutapojen vaikutuksia opiskelijoihin.