Näkövammaisille suunnattujen ääniavusteiden toteuttaminen digitaalisiin peleihin

Abstract

Digitaaliset pelit ovat kahden viime vuosikymmenen aikana nousseet yhdeksi merkittävimmistä viihdealan sisällöistä. Saavutettavuuden huomioon ottaminen pelien kehityksessä on kuitenkin edelleen harvinaista, vaikka maailmassa on miljoonia ihmisiä, joille digitaalisten sisältöjen käyttäminen vaatii erillisjärjestelyjä. Tämän tutkielman tarkoituksena oli kartoittaa, millä tavoin digitaalisten pelien saavutettavuutta on tutkittu näkövammaisten osalta ja millaisia avustemenetelmiä pelien käyttämiseen kuullun äänen avulla on kehitetty. Sen lisäksi tarkoituksena oli selvittää millaisia ongelmia näiden menetelmien peleihin integroimiseen ja niiden käyttämiseen tilannekohtaisesti liittyy. Tutkielma toteutettiin kirjallisuuskatsauksena, ja se jakautuu kolmeen osaan, joista ensimmäinen määrittelee saavutettavuuden merkitystä digitaalisten pelien ja näkövammaisuuden kontekstissa sekä vertaa tätä muihin digitaalisiin järjestelmiin. Tämän jälkeen toinen osa erittelee löydettyjä menetelmiä ääniavusteiden toteutuksille ja luokittelee niitä toteutuksen ja niiden käyttäjälle viestimän informaation ominaispiirteiden mukaan. Viimeinen osuus käsittelee toisessa osassa määriteltyjen kategorioiden pohjalta eri toteutuksiin liittyviä ongelmia, joihin pohditaan ratkaisumahdollisuuksia tutkielman keskusteluosuudessa. Tutkielman tulokset osoittavat, että tutkimusta pelien saavutettavuudesta on tehty etenkin viime vuosikymmenen aikana, mutta suurin osa tarkastelluista avustetoteutuksista on tutkimuksia varten tehtyjä prototyyppejä. Tarkastelu osoittaa, että avustejärjestelmiä voidaan toteuttaa sekä osana pelejä että niistä erillään ja käyttäjälle voidaan viestiä pelin tilaa monimuotoisesti käyttäen puhetta ja sonifikaatiota yhdessä tilaäänen kanssa. Ongelmistaan huolimatta tarkastellut toteutukset osoittautuivat lähdekirjallisuuden pohjalta toimiviksi myös käytännössä. Todellisuudessa niiden hyödyntäminen peleissä on selvityksen perusteella kutenkin vielä vähäistä, eikä toimivaa standardointia pelien saavutettavuudesta ole yrityksistä huolimatta vielä muodostettu samalla tavoin, kuin esimerkiksi websisältöjen kohdalla.