''Joskus ahdistaa niin että itkettää'': Matematiikka-ahdistuksen ilmeneminen ja luokanopettajien keinot tukea sitä 1.–3.-luokkalaisilla

Abstract

Matematiikkaa on kaikkialla ympärillämme. Tarvitsemme sitä kaupan kassalla laskiessamme rahoja, tarkastaessamme työmatkaan kuluvaa aikaa tai näppäillessämme uutta puhelinnumeroa puhelimenmuistiin. Toisille matematiikka tuottaa onnistumisen iloa, kun taas toisille se on kaikissa muodoissaan jo ajatuksen tasolla ahdistavaa. Tutkimuksissa vahvimmasta kielteisestä suhtautumisesta matematiikkaa kohtaan puhutaan termillä matematiikka-ahdistus. Pahimmillaan tämä saa aikaan hermostuneisuutta, käsien hikoilua ja sydämen tykytystä. Tässä opinnäytetyössä tutkimme opettajien näkemystä oppilaiden matematiikka-ahdistuksesta. Selvitimme, miten opettajat kykenevät havaitsemaan ja tunnistamaan matematiikka-ahdistuneen oppilaan sekä tukemaan oppilaan oppimista haastavilta tuntuvissa tilanteissa. Tutkimuksen aineisto kerättiin lokakuussa 2021 Google Forms-lomakkeella. Puolistrukturoitu lomakehaastattelu toteutettiin lähettämällä lomake sähköpostitse muutamiin kouluihin sekä jakamalla se Facebook-ryhmään nimeltä Alakoulun Aarreaitta, jossa on mukana opetusalan ammattilaisia. Vastaukset kerättiin täysin anonyymisti ja niitä saatiin kaiken kaikkiaan 14 kappaletta. Kaikkia saatuja vastauksia hyödynnettiin tutkimuksen teossa. Aineistosta oli havaittavissa useita eri teemoja, jonka seurauksena hyödynsimme aineiston luokittelussa kvantifiointia ja teemoittelua. Jaottelimme opettajien havaitsemat matematiikka-ahdistuksen ilmenemismuodot yleisyysjärjestykseen sekä käytöksen muutokset neljän pääkategorian alle. Nämä olivat käytös, oppimistilanteet, tunteet ja asenne. Ilmenemismuotojen jaottelun perusteella voitiin todeta, että matematiikka-ahdistus ilmenee yleisimmin itseluottamuksen puutteena, välttelynä, välinpitämättömyytenä, passiivisuutena ja turhautumisena. Tarkastellessamme tuen muotoja, jaottelimme myös nämä neljään erilliseen pääkategoriaan, jotka olivat opetuskeinot, ympäristön vaikutus, henkilökohtainen tuki ja materiaalit. Näiden tukimuotojen yleisyys toteutui myös edellä mainitussa järjestyksessä. Tulosten mukaan opettajat kykenevät havaitsemaan tai tunnistamaan matematiikasta ahdistuneen oppilaan. Huolestuttavaa sen sijaan oli havainto, että kaikki opettajat eivät koe omaavansa valmiuksia tukea näitä oppilaita. Tästä syystä opettajankoulutuksessa tähän tematiikkaan olisi syytä kiinnittää enemmän huomiota. Johtopäätöksenä voidaan siis todeta, että matematiikka-ahdistus on luultua yleisempi ongelma, joka usein näyttäytyy selvästi ulospäin. Ilmenemismuotoja on lukuisia, joten matematiikka-ahdistuksen tunnistaminen vaatii opettajalta oppilaiden tuntemista, jotta poikkeavaa käytöstä voidaan tunnistaa ja tarjota siihen tarvittavia työkaluja.