Vastuullisuuden arvioitavuuden haasteet vastuullisuusraportoinnissa

Abstract

Vastuullisuuden merkitys on kasvanut huomattavasti viime vuosien aikana erityisesti merkittävien ympäristöön ja yhteiskuntaan kohdistuneiden vaikutusten vuoksi. Yritysten on entistä tärkeämpää pystyä todentamaan toimintansa vastuullisuus. Yleinen tapa viestiä yrityksen vastuullisuudesta on vastuullisuusraportoinnin avulla. Vaikka vastuullisuusraportoinnin kehityssuunta näyttää olevan parempaan päin, liittyy vastuullisuuden arvioitavuuteen raporttien pohjalta edelleen haasteita. Vastuullisuusraportoinnille ei ole kehittynyt yhtenäisiä standardeja tai raportointikehikkoa, joten yrityksillä on edelleen paljon vapauksia siitä, mitä ja miten he raportoivat. Vastuullisuuden vertailu ja arviointi vastuullisuusraporttien pohjalta nähdään vaikeana muun muassa yhdenmukaisten mittareiden puutteen ja monien raportointimenetelmien vuoksi. Tutkielman avulla pyritään selvittämään, minkälaisia haasteita vastuullisuuden arvioitavuuteen vastuullisuusraportoinnissa liittyy.

Tutkimuksen empiirinen aineisto koostuu kolmesta teemahaastatteluna tehdystä asiantuntijahaastattelusta. Kaikki haastateltavat olivat vastuullisuusasiantuntijoita asiantuntijapalveluita tarjoavista organisaatioista. Asiantuntijoiden työnkuvaan kuului vahvasti vastuullisuus ja vastuullisuusraportointi. Asiantuntijahaastatteluille tyypillisesti haastatteluilla pyrittiin sekä löytämään uutta tietoa hyödyntämällä asiantuntijoiden erityistietämystä että hankkimaan analysoitavaa aineistoa haastateltavien näkemyksistä ja tulkinnoista tutkimusaiheeseen liittyen. Aineiston analyysimenetelmänä toimi laadullinen sisällönanalyysi, joka mahdollistaa aineiston analysoinnin systemaattisesti ja objektiivisesti.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että vastuullisuusasiantuntijat näkevät vastuullisuusraportoinnin nykytilassa positiivisena raportoinnin yleistymisen, viitekehysten käytön kasvun ja mitatun datan lisääntymisen raporteissa. Arvioitavuuteen liittyvinä haasteina tunnistettiin muun muassa epäolennaisen tiedon raportointi, monien viitekehysten aiheuttama, vertailtavuutta vaikeuttava pirstaleisuus, kokonaiskuvan arvioinnin vaikeus sekä yksittäisten mittareiden puutteet. Haasteista huolimatta kaikki haastateltavat näkivät raportoinnin kehityssuunnat hyvinä. Positiivisessa valossa nähtiin erityisesti tulossa oleva Euroopan unionin (EU:n) kestävyysraportointidirektiivi sekä viitekehysten ja mittareiden jatkuva kehittyminen. Tutkimuksen tulokset antavat niin tuoretta tietoa kuin avaavat vastuullisuusasiantuntijoiden näkemyksiä vastuullisuusraportoinnin nykytilasta, haasteista ja kehityssuunnista.

Tuloksista voidaan päätellä, että vastuullisuusasiantuntijat näkevät vastuullisuusraportoinnin kaipaavan standardointia ja sääntelyä. Jatkotutkimuksen kannalta olisi mielenkiintoista tutkia, miten vastuullisuusraportoinnin sääntely vaikuttaa raportointiin käytännössä. Esimerkiksi Ruotsissa ja Iso-Britanniassa raportointia on jo säännelty velvoittamalla yrityksiä käyttämään tiettyjä viitekehyksiä. Olisi mielenkiintoista tutkia minkälaisia haasteita ja etuja raportoinnin standardointi tuo, ja miten tulevan EU:n kestävän kehityksen raportointistandardin voidaan olettaa vaikuttavan vastuullisuusraporttien laatuun.