Kotialuetoiminta päiväkodeissa: Tampereen kaupungin varhaiskasvattajien kokemukset

Abstract

Tässä tutkimuksessa selvitettiin Tampereen varhaiskasvattajien kokemuksia kotialuetoiminnasta, jota kaupunki on viime vuosina ryhtynyt suosimaan. Kotialuetoiminnassa päiväkodin jokaisella lapsiryhmällä ei ole omia tiloja, vaan yhdellä kotialueella saattaa toimia esimerkiksi kaksi lapsiryhmää. Pienryhmätoiminnan avulla lasten kanssa työskentelevät varhaiskasvattajat kykenevät paremmin huomioimaan ja tukemaan kaikkia lapsia.

Ensimmäisenä tutkimuskysymyksenä oli, millaiseksi kotialuetoimintaa toteuttavat kasvattajat toimintatavan kokevat. Tämän lisäksi selvitettiin, miten suhtautuminen kotialuetoimintaan eroaa kasvattajan iän mukaan ja onko koulutustaustalla merkitystä kasvattajan kokemuksille. Neljäntenä kysymyksenä oli, eroavatko erilaisen työtaustan omaavien kasvattajien kokemukset toisistaan. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena kyselytutkimuksena niille Tampereen kaupungin varhaiskasvattajille, jotka toteuttavat työssään kotialuetoimintaa. Kysely lähetettiin kasvattajille sähköpostitse päiväkotien esihenkilöiden välityksellä.

Kokemuksissa kotialuetoiminnasta ei ollut iänmukaista tilastollisesti merkitsevää eroa. Eri koulutustaustaisten kasvattajien kokemuksissa löytyi melkein merkitsevä ero viiden kysymyksen kohdalla. Näissä toisen asteen käyneet kasvattajat suhtautuivat kotialuetoimintaan korkeakoulutettuja kriittisemmin. Eripituisen työuran varhaiskasvatuksen parissa tehneiden kokemuksissa ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa. Sen sijaan vain kotialueilla työskennelleiden kasvattajien ja myös perinteisissä kolmen kasvattajan ryhmissä työskennelleiden välillä oli eroa. Vain kotialueella työskennelleet kokivat saaneensa paremmin tukea päiväkodin johdolta ja tässä ero oli melkein merkitsevä. He myös kokivat perinteisissä ryhmissä työskennelleitä voimakkaammin koko henkilökunnan kehittävän kotialuetoimintaa yhdessä, ja tämä oli tilastollisesti merkitsevä ero.

Suurimpana epäkohtana kasvattajat nostivat esille syyt kotialuetoimintaan siirtymisen taustalla. He kokivat, että siihen on siirrytty taloudellisista syistä eikä lapsia ajatellen. Kotialuetoiminnan koettiin tuoneen mukanaan uudenlaisia haasteita ja monin paikoin työnteko ajateltiin haastavampana kuin aiemmin. Kriittisistä äänenpainoista huolimatta kasvattajat nostivat esille myös toimivaa tiimiä, tiimikavereilta saatua tukea sekä mahdollisuutta hyödyntää omia vahvuuksiaan työnsä toteuttamisessa.

Tämän tutkimuksen perusteella varhaiskasvatuksen hallinnon ja kentän yhteistyötä olisi tarpeen lisätä. Kotialuetoiminnassa on vielä paljon kehitettävää, jotta se koettaisiin miellyttäväksi ja toimivaksi tavaksi pyörittää päiväkodin arkea.