Taide suomen kielen oppimisen tukena: katsaus aiempiin tutkimuksiin

Abstract

Tässä tutkielmassa perehdytään taidepohjaisten opetusmenetelmien käyttöön aikuisten maahanmuuttajien S2-opetuksessa. Kiinnostuksen kohteena on erityisesti se, millaiset taidetta hyödyntävät opetusmetodit on havaittu kielen oppimista tukeviksi. Sitä varten tarkastellaan aiempia tutkimuksia, joissa on keskitytty johonkin S2-opetuksessa käytettyyn taidepohjaiseen opetusmenetelmään. Samaan taiteenalaan liittyviä tutkimuksia vertaillaan keskenään ja tehdään niiden perustella johtopäätöksiä siitä, millaisia taidetta hyödyntäviä opetusmenetelmiä S2-opetuksessa olisi kielenoppijoiden kannalta hyödyllistä käyttää. Tutkimusmenetelmänä on käytetty sisällönanalyysiä, mikä tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että tutkielmassa tarkastellaan aiemmin aiheesta tehtyjä tutkimuksia, analysoidaan niitä ja vertaillaan niiden sisältöä. Analyysi on induktiivinen, eli siinä on ryhmitelty aineistosta nousseita havaintoja ja tehty niiden pohjalta yleistyksiä.

Tarkasteltavia taidemuotoja on kolme: kirjallisuus, musiikki ja draama S2-opetuksessa. Aineiston analyysin pohjalta voidaan todeta, että erilaisten taidepohjaisten opetusmenetelmien käyttö on hyödyllistä monella eri tavalla. Yksi tärkeä havainto on se, että eri taidemuotojen hyödyntäminen opetuksessa tukee suomenoppijoita kielitaidon kehityksessä. Kielitaidon kehittymisen lisäksi myös opiskelijoiden muut taidot, kuten ryhmätyötaidot, kehittyvät. Kirjallisuuden, musiikin ja draaman käytön on havaittu myös parantavan opiskelijaryhmän ilmapiiriä ja ryhmähenkeä. Opettajat ja opiskelijat pitävät näiden taidemuotojen hyödyntämistä opetuksessa pääosin hyödyllisenä ja positiivisena asiana. Siitä huolimatta tutkimuksista oli havaittavissa myös se, että taidepohjaisia menetelmiä käytetään opetuksessa melko harvoin. Tähän vaikuttaa osittain opettajan persoona ja hänen omat kiinnostuksen kohteensa, mutta myös esimerkiksi kurssilla käytettävissä oleva aika ja materiaalit. Taidepohjaisen opetuksen suunnittelu ja toteuttaminen saattaa viedä paljon aikaa, ja sen tulisi olla säännöllistä, jotta siitä saataisiin parhaat hyödyt. Opettaja saattaa joutua taidepohjaisessa opetuksessa myös heittäytymään ja eläytymään enemmän kuin tavallisesti, mikä voi monista tuntua epämukavalta. Siksi tarvitaankin enemmän valmiita materiaaleja, koulutuksia ja jaettua tietoa taidepohjaisten menetelmien positiivisista vaikutuksista, jos halutaan, että niitä käytetään S2-opetuksessa enemmän. Myös yhteistyö suomenopettajien ja taideaineiden opettajien välillä olisi kaikkien kannalta hyödyllistä, sillä opetuksen suunnittelu ja toteutus yhteistyönä voi madaltaa kynnystä taiteen hyödyntämiseen S2-opetuksessa.