Kestävä työura asiantuntijatyössä

Abstract

Työikäisen väestön ikääntyminen ja väheneminen on heikentänyt huoltosuhdetta ja nostanut painetta eläkeiän kasvattamiseen. Kestävien työurien kehittäminen tarjoaa yhden ratkaisun ikääntyvän väestön työurien pidentämiseen. Käsitys työuran lineaarisuudesta on vallinnut pitkään, vaikka työurat ovat todellisuudessa paljon moniulotteisempia kuin mitä olemme tottuneet ajattelemaan. Yksi ammattiryhmä, jonka kohdalla työurien lineaarinen tarkastelu on ongelmallista, ovat asiantuntijat. Vaikka asiantuntijatyössä on mahdollista edetä ammattitaidon kehittyessä asteittain ylöspäin, voi työssä sekä yksityiselämässä tulla vastaan tilanteita, jotka vaikuttavat asiantuntijatyöntekijän mahdollisuuksiin edetä suunnitellusti urallaan. Asiantuntijatyön tiedetään myös olevan luonteeltaan vaativaa ja kompleksista. Tutkimuksen tavoitteena olikin selvittää, millainen on kestävä työura asiantuntijatyössä. Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen ja jakautuu teoreettiseen sekä empiiriseen osuuteen. Teoreettinen osuus toteutettiin kirjallisuuskatsauksen avulla, jossa kestävää työuraa tarkasteltiin kestävän työuran prosessimallin näkökulmasta. Asiantuntijatyön kuormitustekijöiden ja voimavarojen tarkastelussa hyödynnettiin asiantuntijatyön paradoksien mallia. Empiirinen osuus toteutettiin haastattelemalla kolmea asiantuntijaa yhdestä asiantuntijaorganisaatiosta. Kaikki haastateltavat olivat työskennelleet asiantuntijuutensa kohteena olevan aiheen parissa yli kymmenen vuotta, minkä lisäksi yksi heistä oli toiminut asiantuntijaroolinsa lisäksi myös esihenkilöasemassa. Haastattelujen tavoitteena oli selvittää, millaisia kuormitustekijöitä ja voimavaroja asiantuntijat työssään havaitsevat sekä millaisena asiantuntijat näkevät kestävän työuran toteutumisen asiantuntijatyössä. Tutkimustulosten mukaan asiantuntijatyössä kuormitusta aiheuttavat eniten tuen puute, aikapaine sekä työn suuri määrä. Myös jatkuva järjestelmien kehittyminen ja käytön opettelu sekä keskeytykset koettiin kuormittavina tekijöinä työssä. Vastaavasti tärkeimpänä voimavarana pidettiin oman asiantuntijuuden kehittämistä. Muita esiin tulleita voimavaroja olivat oman asiantuntijuuden kehittäminen, työyhteisön tuki, työn suunnittelu- ja vaikutusmahdollisuudet, persoonan sopiminen asiantuntijatyön luonteeseen sekä työstä palautuminen. Lisäksi aineistosta tuli ilmi, että ikääntyessä uuden teknologian opettelu koettiin työläämmäksi ja palautumista pidettiin suuremmassa arvossa kuin ennen. Haastateltavat kuitenkin kokivat, että asiantuntijatyö mahdollistaa työskentelyn eläkeikään asti, mikäli oma terveys ja mielenkiinto työtä kohtaan säilyy. Tuloksista voidaan päätellä, että vaikka asiantuntijatyö on luonteeltaan itsenäistä, myös asiantuntijat tarvitsevat työssään tukea ja johtamista. Lisäksi tulokset viittaavat siihen, että asiantuntijatyössä onnistunut suunnittelu on työn määrän sekä ajanhallinnan kannalta tärkeää. Asiantuntijatyön näkökulmasta kestävä työura sisälsi aineiston mukaan kokemuksia terveydestä, onnellisuudesta ja tuottavuudesta, minkä lisäksi työuran ja muun elämän tasapaino koettiin tärkeäksi. Työn ja muun elämän tasapainon edistämiseksi myös asiantuntijatyöhön tarvitaan lisää joustavuutta ja mahdollisuuksia erilaisten työsuhteiden sopimiseen. Tutkimus avasi tarpeen lisätutkimukselle koskien etenkin asiantuntijoiden tarvitsemaa tukea johtamisen sekä kollegojen merkityksien näkökulmista.