Diffuusiotensorikuvaus lievässä aivovammassa
Zulu, Nomonde (2022)
Zulu, Nomonde
2022
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma - Licentiate's Programme in Medicine
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-01-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202112089035
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202112089035
Tiivistelmä
Aivovammaa epäiltäessä nykyisin käytettävät perinteiset kuvantamismenetelmät, tietokonetomografia ja magneettikuvaus, eivät usein paljasta poikkeavia löydöksiä, joten esimerkiksi ennusteen määrittämiseen ne soveltuvat huonosti. Diffuusiotensorikuvaus on magneettikuvaukseen perustuva menetelmä, jonka avulla voidaan tarkastella aksonien eheyttä kuvaavaa valkoisen aineen anisotropiaa. Näin diffuusiotensorikuvauksen avulla voidaan mahdollisesti havaita lievässä aivovammassa esiintyvät mikroskooppiset vauriot.
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, soveltuuko diffuusiotensorikuvaus lievän aivovamman diagnostiikkaan. Tutkimuksessa selvitettiin, vaikuttaako lievä aivovamma aivokurkiaisen diffuusiotensorikuvista mitattuihin muuttujiin vertailemalla lievän aivovamman saaneita potilaita ja terveitä verrokkeja.
Tutkimuksessa aivokurkiaisen etu- ja takaosiin määritettiin ympyränmuotoinen mielenkiintoalue (ympyrä-ROI) samalla tavalla sekä potilaille että verrokeille. Näistä mielenkiintoalueista mitattavat, diffuusiota kuvaavat muuttujat olivat ADC (apparent diffusion coefficient), FA (fractional isotropy), AD (axial diffusivity) ja RD (radial diffusitivity).
Potilaiden ja verrokkien välillä ei löydetty tilastollisesti merkitsevää eroa minkään muuttujien arvoja tarkasteltaessa. Diffuusiotensorikuvantamisen hyödyllisyys lievässä aivovammassa on ollut kiistanalainen. Tämän tutkimuksen perusteella diffuusiotensorikuvaus ei vaikuttaisi olevan soveltuva kuvantamistutkimus lievän aivovamman diagnosoimiseksi.
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, soveltuuko diffuusiotensorikuvaus lievän aivovamman diagnostiikkaan. Tutkimuksessa selvitettiin, vaikuttaako lievä aivovamma aivokurkiaisen diffuusiotensorikuvista mitattuihin muuttujiin vertailemalla lievän aivovamman saaneita potilaita ja terveitä verrokkeja.
Tutkimuksessa aivokurkiaisen etu- ja takaosiin määritettiin ympyränmuotoinen mielenkiintoalue (ympyrä-ROI) samalla tavalla sekä potilaille että verrokeille. Näistä mielenkiintoalueista mitattavat, diffuusiota kuvaavat muuttujat olivat ADC (apparent diffusion coefficient), FA (fractional isotropy), AD (axial diffusivity) ja RD (radial diffusitivity).
Potilaiden ja verrokkien välillä ei löydetty tilastollisesti merkitsevää eroa minkään muuttujien arvoja tarkasteltaessa. Diffuusiotensorikuvantamisen hyödyllisyys lievässä aivovammassa on ollut kiistanalainen. Tämän tutkimuksen perusteella diffuusiotensorikuvaus ei vaikuttaisi olevan soveltuva kuvantamistutkimus lievän aivovamman diagnosoimiseksi.