Pragmaattisten piirteiden ilmeneminen tyypillisesti kehittyneillä suomalaislapsilla

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkasteltiin monitapaustutkimuksen keinoin alakoulun 1. ja 2. luokan oppilaiden pragmaattisia piirteitä. COVID-19-pandemian aiheuttamien rajoitusten vuoksi tutkimusta ei päästy tekemään kouluihin, joten tutkittavat kerättiin mukavuusotannalla tutkijan tuttavapiiristä. Tutkimukseen osallistui viisi ensimmäisen luokan oppilasta ja neljä toisen luokan oppilasta. Tutkielma oli osa suomeksi käännetyn CELF-5-testin (Clinical Evaluation of Language Fundamentals) normitushanketta. Pragmaattisten piirteiden ilmenemistä mitattiin tutkimuksessa CELF-5 testiprotokollaan kuuluvan lapsen vanhemmille suunnatun pragmaattisten piirteiden kyselylomakkeen avulla. Kyselylomake sisälsi 50 kysymystä, joihin tuli vastata neliportaista Likertin asteikkoa käyttäen. Vastausvaihtoehdot olivat ”ei koskaan tai ei juuri koskaan” (1 p.), ”joskus” (2 p.), ”usein” (3 p.) ja ”aina tai melkein aina” (4 p.). Kyselylomakkeen kysymykset oli jaettu kolmeen osioon: rutiininomaista kommunikaatiota ja keskustelutaitoja koskeviin, tiedon pyytämistä, antamista ja siihen vastaamista käsitteleviin sekä ei-kielellisiä kommunikointitaitoja tarkasteleviin. Kyselylomake jaettiin täytettäväksi viiden ensimmäisen luokan ja neljän toisen luokan oppilaan vanhemmille. Vanhempien täyttämät kyselylomakkeet pisteytettiin CELF-5-protokollan mukaisesti. Lasten suoriutumista tarkasteltiin tunnuslukujen ja prosentuaalisten pistemäärien avulla. Aineistosta etsittiin myös lapsille yhteisiä vahvuuksia ja haasteita, jotka määriteltiin aineistosta selkeimmin erottuvien matalien ja korkeiden pisteiden joukkojen mukaan.

Tutkittujen ensimmäisen luokan oppilaiden pragmaattiset taidot vaikuttivat vanhempien arviointien perusteella olevan keskimäärin hyvällä tasolla, ja heidän suoriutumisensa oli tasaista pragmatiikan eri osa-alueiden välillä. Tutkittujen toisen luokan oppilaiden pragmaattiset taidot vaikuttivat keskimäärin saman tasoisilta ensimmäisen luokan oppilaiden kanssa. Ei-kielelliset kommunikointitaidot vaikuttivat heille vahvimmalta pragmatiikan osa-alueelta. Luokka-asteiden väliset keskimääräiset kokonaispistemäärät eivät eronneet merkittävästi toisistaan, mutta toisen luokan oppilailla pisteiden hajonta oli pienempää kyselylomakkeen kaikissa kolmessa osiossa. Tulos viittaa siihen, että ensimmäisen luokan aikana pragmatiikan taidoissa tapahtuu enemmän kehitystä ja toiselle luokalle siirryttäessä erot taitojen hallinnassa ovat jo pitkälti tasoittuneet. Suurin muutos vaikutti tapahtuvan ei-kielellisten kommunikointitaitojen hallinnassa. Kun luokka-asteiden suoriutumista tarkasteltiin erikseen, aineistosta löydettiin lapsille yhteisiksi vahvuuksiksi tulkittuja pragmaattisten taitojen osa-alueita. Näiden vahvuusalueiden välillä ei ollut kuitenkaan yhteneväisyyttä luokka-asteiden välillä. Vahvuuksien perusteella ei pystytä siksi tekemään johtopäätöksiä pragmatiikan taitojen kehityksestä alakoulun ensimmäisten luokkien aikana. Lasten haasteet kohdistuivat satunnaisesti pragmatiikan eri osa-alueisiin.