Mielestä riippumattomuus E. J. Lowen metafysiikassa

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastellaan Edward Jonathan Lowen metafysiikkaa. Lowe on metafyysinen realisti, joka tutkii mielestä riippumattoman todellisuuden fundamentaalista eli perustavaa rakennetta. Lowen mukaan todellisuuden fundamentaalinen rakenne saadaan selville jakamalla sekä aktuaaliset että mahdolliset entiteetit kategorioihin niiden identiteetti- ja eksistenssiehtojen perusteella. Eksistenssiehdoilla tarkoitetaan ehtoja, joiden täytyy täyttyä, jotta tarkasteltava entiteetti on olemassa. Identiteettiehdot puolestaan kertovat minkä ehtojen puitteissa eri kategorioiden entiteettien identiteetit määrittyvät. Tutkimuksen kohteena ovat siis entiteettien olemukset eli se, mitä ne ovat ja mitä ne voivat olla menettämättä olemassaoloaan tai identiteettiään. Tutkielman tarkoituksena on arvioida kriittisesti mielestä riippumattomuutta Lowen metafysiikassa. Mielestä riippumattomuus, kuten Lowe sen ymmärtää, vaikuttaa aiheuttavan tarpeettomia ja ei-toivottuja seurauksia sille, mitä Lowe hyväksyy olemassaolon piiriin. Tutkielmassa argumentoidaan, ettei mielestä riippumattomuuden kriteeri ole välttämätön entiteettien olemusten ja todellisuuden kategoriarakenteen tutkimukselle. Argumentin tueksi esitellään Tyler Burgen objektiivisuusmääritelmiä, jotka hän muodostaa todellisuuden kohteiden konstituutioiden mukaan. Lowen ja Burgen lähestymistavoissa on yhteinen motiivi: tavoittaa entiteetit sellaisina kuin ne ovat. Lowen metafysiikassa tämä motiivi vaikuttaa edellyttävän entiteettien mielestä riippumatonta olemassaoloa. Burge puolestaan löytää kohteiden objektiivisuuden kolmesta erilaisesta konstituutioiden määritelmästä, joista vain suppein versio edellyttää mielestä riippumattomuutta. Burgen teoria on metafyysisesti neutraali, ja siksi hän puhuu kohteista entiteettien sijaan. Konkreettisimpana ongelmana esitetään artefaktien eli tuotettujen ja funktionaalisten entiteettien asema todellisuudessa. Lowe ei voi ottaa kantaa artefaktien olemassaoloon, sillä hänen kannattamansa kategoriasysteemin taustalla on ajatus, että olioilla on luonnonlakeihin perustuvia dispositionaalisia ominaisuuksia. Dispositionaaliset ominaisuudet ovat ominaisuuksia, joita partikulaareilla eli yksilöolioilla on sen ansiosta, että ne ovat jonkin tietyn luonnollisen lajinuniversaalin instansseja eli esiintymiä. Luonnonlait eivät kuitenkaan koske artefakteja, joten niiden lajiuniversaalien olemassaoloa ei ole välttämätöntä olettaa. Sen lisäksi että artefaktien hylkääminen on todellisuuden perusteellisen ymmärtämisen kannalta ongelmallista, se on myös tarpeetonta, jos hyväksytään burgelainen käsitys kohteiden objektiivisuudesta. Tällöin mielestä riippumattomuus korvautuu konstitutiivisella riippumattomuudella kohteiden ulkopuolisista perspektiiveistä.