Globaalien toimitusketjujen resilienssi ja COVID-19-pandemia

Abstract

Tämän kandidaatintyön ongelmana on COVID-19-pandemian vaikutukset globaaleihin toimitusketjuihin. COVID-19-pandemia on näyttänyt globaalien toimitusketjujen haavoittuvuuden suuren kokoluokan globaaleja häiriöitä kohtaan. Pandemian myötä yritysten johdon ja tutkijoiden keskuudessa on yhä enemmän pohdittu ratkaisuja kohti resilientimpiä toimitusketjuja.

Työn tarkoituksena on tutkia COVID-19-pandemian vaikutuksia globaaleihin toimitusketjuihin sekä löytää kehitysehdotuksia niiden resilienssin kasvattamiseen. Työn tavoite on määritellä vertaisarvioidun kirjallisuuden pohjalta, miten globaalien toimitusketjujen resilienssiä voidaan kehittää vastaavien häiriöiden varalle. Työ toteutettiin kirjallisuuskatsauksena. Aineistoa etsittiin Andor-, Scopus- sekä Google Scholar -tietokannoista. Tulososuuteen käytetty aineisto on valittu vuosilta 2020–2021, sillä pandemiatilanne jatkuu edelleen. Tämä tekee tiedon ajankohtaisuudesta erityisen tärkeää. Aineisto koostuu pääasiassa tieteellisistä artikkeleista, mutta joukossa on myös kirjoja teorian selventämiseen sekä uutisia ja raportteja löydösten konkretisointiin.

Tulosten perusteella pandemian alussa yhteiskuntien suojautumistoimenpiteet sekä kuluttajien ostopaniikki aiheuttivat suuria kysynnän muutoksia. Tämä johti bullwhip-efektiin etenkin elintarvike- ja lääketeollisuuden aloilla. Myöhemmin esiintyneet epidemiatapaukset sekä herkkien globaalien toimitusketjujen rikkoutuminen on aiheuttanut moninaisia toisiinsa vaikuttavia häiriöitä toimitusketjujen eri osissa. Tällaista häiriöitä voidaan kutsua myös heijastinvaikutukseksi. Käytännössä tämä on näkynyt logistiikkakustannusten kasvuna, toimitusvaikeuksina sekä materiaalipulana eri aloilla. Näistä johtanut yrityksien kannattavuuden lasku on johtanut hintojen ja näin myös inflaation kasvuun.

Työssä tarkasteltavan aineiston yhdistävänä teemana on tarve toimitusketjun läpinäkyvyyden parantamiselle. Tuloksena löydetyt toimitusketjun resilienssin kehitysmetodit voidaan jakaa kahteen eri osa-alueeseen: teknologisiin sekä liikkeenjohdollisiin metodeihin. Teknologisissa metodeissa toistuu useasti Industry 4.0 -teknologioiden hyödyntäminen resilienssin parantamisessa. Tekoälyn, teollisen internetin sekä lohkoketjuteknologioiden käyttö parantaa yrityksen tiedonprosessointi- ja jakamiskyvykkyyksiä, mikä parantaa toimitusketjun läpinäkyvyyttä ja kontrollia. Resilienssin parantamiseen voidaan hyödyntää myös toimitusketjun häiriöiden simulointia, mutta COVID-19-pandemian kaltaisen laajan häiriön tapauksessa se on haastavaa. Liikkeenjohdollisesta näkökulmasta resilienssin kehitys vaatii proaktiivista johtamistapaa sekä kestävien ja resilienttien ratkaisujen suosimista tehokkuuden tavoittelun sijaan. Aktiivinen tietojärjestelmien sekä tiedonjaon kehittäminen on tärkeässä osassa toimitusketjujen läpinäkyvyyden kehityksessä. Myös toimitusketjun resilienssin määritelmän kehitystä voidaan pitää kehitysmetodina. Aineistossa ehdotettiin esimerkiksi kietoutuneiden toimitusketjujen termin käyttämistä toimitusketjun kestävyyden kehityksessä. Tämä näkökulma vastaisi pandemian kaltaisiin häiriöihin valmistautumiseen suuremmassa mittakaavassa, kuin yhden yrityksen näkökulmasta. Tulevaisuudessa yhtenäisen toimitusketjun resilienssin määritelmän löytäminen olisi tärkeää, jotta sitä käsittelevä tutkimus olisi yhtenäistä.