Erittäin ennenaikaisten synnytysten riskitekijät ja syntyneiden lasten ennuste TAYS:ssa vuosina 2013-2018
Varpe, Heli (2022)
2022
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma - Licentiate's Programme in Medicine
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-01-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202112018847
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202112018847
Tiivistelmä
Ennenaikaisiksi synnytyksiksi lasketaan ennen raskausviikkoa 37+0 tapahtuvat synnytykset, ja keskenmenon ja synnytyksen välisenä rajana pidetään Suomessa raskausviikkoa 22+0. Ennenaikaiselle synnytykselle tunnetaan monia riskitekijöitä niin äidin taustaan kuin raskauden kulkuunkin liittyen. Keskosina syntyneitä lapsia uhkaavat monet sairaudet ja kehitykselliset ongelmat, ja eloonjääminen on sitä epävarmempaa, mitä aikaisemmilla viikoilla lapsi syntyy.
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kuuden vuoden aikana Tampereen yliopistollisessa keskussairaalassa (TAYS) äärimmäisen ennenaikaisina syntyneiden lasten sairastuvuutta ja ennustetta vuoden ikäisiksi asti, näiden lasten syntymään johtaneiden raskauksien komplikaatioita sekä heidän äitiensä taustatekijöitä. Keräsimme retrospektiivisesti potilaskertomustekstejä vuosina 2013-2018 äärimmäisen ennenaikaisina eli raskausviikoilla 22+0 – 24+6 syntyneistä lapsista. Tutkimukseen sopivia syntyi käsitellyllä aikavälillä yhteensä 60, joista elävinä 50, tutkimuksessa huomioitiin vain elävänä syntyneet lapset. Vertasimme viikon iässä elossa olevia lapsia niihin, jotka menehtyivät ennen viikon ikää sekä toisaalta eri raskausviikoilla syntyneitä lapsia toisiinsa viikkokohorteittain. Lisäksi tutkimus sisältää analyysin vuoden iässä elossa olevista lapsista sekä lyhyet tapausselostukset kahdesta raskausviikolla 22 ja kolmesta raskausviikolla 24 syntyneestä lapsesta.
Äitien taustasta käytiin läpi mm. ikä, painoindeksi, pitkäaikaissairaudet, tupakointi sekä se, oliko äidille tehty kohdunkaulan sähkösilmukkahoito. Lisäksi kerättiin tietoja raskauksista ja niiden komplikaatioista, kuten vaginaalisesta verenvuodosta raskauden eri vaiheissa, sikiökalvojen ennenaikaisesta puhkeamisesta, istukan ennenaikaisesta irtoamisesta, pre-eklampsiasta sekä korionamnioniitista. Lapsista kerättiin muun muassa tiedot syntymäpainosta, Apgar-pisteistä, hengitystuen tarpeesta, teho- ja osastohoitojaksojen pituudesta sekä elossaolosta niin viikon kuin vuodenkin iässä.
Viikon iässä lapsista oli elossa 33 (66%) ja vuoden iässä 24 (48%). Raskausviikolla 22 elävänä syntyneistä oli vuoden iässä elossa 40%, raskausviikolla 23 syntyneistä 42,3% ja raskausviikolla 24 syntyneistä 57,9%. Viikon iässä elossa olleiden lasten syntymäpaino (p=0,01) ja Apgar-pisteet (p < 0,001) olivat korkeammat kuin viikon ikään mennessä menehtyneiden. Viikon ikään mennessä kuolleet lapset syntyivät yleisemmin perätilasta kuin viikon iässä elossa olleet (p=0,047), ja näistä perätilaisista lapsista elossa viikon iässä olivat useammin sektiolla syntyneet kuin alateitse syntyneet (p=0,034).
Äärimmäisen ennenaikaisina syntyneet lapset siis jäävät sitä todennäköisemmin henkiin, mitä myöhemmillä viikoilla syntyvät ja mitä korkeampi syntymäpaino on, kuten aiempienkin tutkimusten pohjalta tiedetään. Lisäksi tämän tutkimuksen perusteella perätilaisten lasten syntymisellä sektiolla vaikuttaisi olevan suotuisa vaikutus eloonjäämiseen. Tutkimukselle haasteita tuotti suhteellisen pieni aineisto, vähäiset seurantatiedot sekä kirjallisuudessa esitetyt vaihtelevat keskosuuden määritelmät.
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kuuden vuoden aikana Tampereen yliopistollisessa keskussairaalassa (TAYS) äärimmäisen ennenaikaisina syntyneiden lasten sairastuvuutta ja ennustetta vuoden ikäisiksi asti, näiden lasten syntymään johtaneiden raskauksien komplikaatioita sekä heidän äitiensä taustatekijöitä. Keräsimme retrospektiivisesti potilaskertomustekstejä vuosina 2013-2018 äärimmäisen ennenaikaisina eli raskausviikoilla 22+0 – 24+6 syntyneistä lapsista. Tutkimukseen sopivia syntyi käsitellyllä aikavälillä yhteensä 60, joista elävinä 50, tutkimuksessa huomioitiin vain elävänä syntyneet lapset. Vertasimme viikon iässä elossa olevia lapsia niihin, jotka menehtyivät ennen viikon ikää sekä toisaalta eri raskausviikoilla syntyneitä lapsia toisiinsa viikkokohorteittain. Lisäksi tutkimus sisältää analyysin vuoden iässä elossa olevista lapsista sekä lyhyet tapausselostukset kahdesta raskausviikolla 22 ja kolmesta raskausviikolla 24 syntyneestä lapsesta.
Äitien taustasta käytiin läpi mm. ikä, painoindeksi, pitkäaikaissairaudet, tupakointi sekä se, oliko äidille tehty kohdunkaulan sähkösilmukkahoito. Lisäksi kerättiin tietoja raskauksista ja niiden komplikaatioista, kuten vaginaalisesta verenvuodosta raskauden eri vaiheissa, sikiökalvojen ennenaikaisesta puhkeamisesta, istukan ennenaikaisesta irtoamisesta, pre-eklampsiasta sekä korionamnioniitista. Lapsista kerättiin muun muassa tiedot syntymäpainosta, Apgar-pisteistä, hengitystuen tarpeesta, teho- ja osastohoitojaksojen pituudesta sekä elossaolosta niin viikon kuin vuodenkin iässä.
Viikon iässä lapsista oli elossa 33 (66%) ja vuoden iässä 24 (48%). Raskausviikolla 22 elävänä syntyneistä oli vuoden iässä elossa 40%, raskausviikolla 23 syntyneistä 42,3% ja raskausviikolla 24 syntyneistä 57,9%. Viikon iässä elossa olleiden lasten syntymäpaino (p=0,01) ja Apgar-pisteet (p < 0,001) olivat korkeammat kuin viikon ikään mennessä menehtyneiden. Viikon ikään mennessä kuolleet lapset syntyivät yleisemmin perätilasta kuin viikon iässä elossa olleet (p=0,047), ja näistä perätilaisista lapsista elossa viikon iässä olivat useammin sektiolla syntyneet kuin alateitse syntyneet (p=0,034).
Äärimmäisen ennenaikaisina syntyneet lapset siis jäävät sitä todennäköisemmin henkiin, mitä myöhemmillä viikoilla syntyvät ja mitä korkeampi syntymäpaino on, kuten aiempienkin tutkimusten pohjalta tiedetään. Lisäksi tämän tutkimuksen perusteella perätilaisten lasten syntymisellä sektiolla vaikuttaisi olevan suotuisa vaikutus eloonjäämiseen. Tutkimukselle haasteita tuotti suhteellisen pieni aineisto, vähäiset seurantatiedot sekä kirjallisuudessa esitetyt vaihtelevat keskosuuden määritelmät.