Liikkumisen edistäminen Tampereen kaupunkiseudulla : Seudullinen yhteistyö ja tulevaisuuden näkymät liikkumisen edistämisessä

Abstract

Tämä tutkielma käsittelee sitä, miten Tampereen kaupunkiseudulla on tartuttu liikkumattomuuden haasteeseen ja ihmisen lihasvoimin tapahtuvaan liikkumisen edistämiseen osana terveyden ja hyvinvoinnin kokonaisuutta. Tutkielmassa on kartoitettu Tampereen kaupunkiseudun kuntien liikuntapalveluista vastaavien viranhaltijoiden näkemyksiä liikkumisen edistämiseksi tehtävästä seutuyhteistyöstä ja heidän suhtautumistaan tulevaisuuden yhteistyöhön. Olemassa olevaa yhteistyötä ja tulevaisuuden yhteistyömahdollisuuksia on tarkasteltu yhteistyön rajaobjektien näkökulmasta.

Tutkielmassa on selvitetty yhteistyön nykytilaa ja sitä, miten se on kehittynyt vuosina 2013–2021. Yhteistyöympäristöä on tarkasteltu rajaobjektiteorian näkökulmasta ja pyritty sen avulla selvittämään yhteistyön eri ilmiöitä. Keskeisin tarkastelu liittyi liikkumisen edistämisen käsitteistön ymmärtämiseen. Tässä tutkielmassa haastateltiin yhteensä yhdeksää henkilöä. Tutkielmassa on hyödynnetty myös vuoden 2013 Tampereen kaupunkiseudun liikuntapalveluita käsittelevän esiselvityksen aineistoa, joka on kerätty silloin tehdyistä kahdeksasta haastattelusta. Näin ollen kokonaisaineisto koostui yhteensä 17 viranhaltijahaastattelusta. Tutkielmassa havaittiin, että käsitteiden epäyhtenäinen ymmärtäminen vaikeuttaa yhteistyötä ja liikkumisen edistämistä niin kunnissa kuin seututasollakin. Seutuyhteistyö ei ole kuluneiden vuosien aikana juurikaan tiivistynyt, ja viranhaltijoiden mukaan suurimpia syitä vaatimattomalle kehitykselle ovat taloudelliset kysymykset, yleiset resurssihaasteet sekä ymmärtämättömyys liikkumisen edistämisen hyödyistä. Tulevaisuuden yhteistyön vahvistaminen vaatii myös siirtymistä kuntalähtöisestä ajattelusta käyttäjälähtöiseen ajatteluun, liikkumisen edistämiseen liittyvän tietoisuuden lisäämistä sekä yhteistä seudullista strategiaa liikkumisen edistämiseksi.

Kaupungistumisen ja teknologisen sekä digitaalisen kehityksen myötä ihmisten arkielämä muuttuu suuntaan, jossa liikkuminen ei välttämättä ole enää osa päivittäistä arkea. Huomioitavaa on se, että kaupunkiseudulla liikkumattomuuden kustannukset olivat vuonna 2018 noin 307 miljoonaa euroa, ja summan voidaan nähdä kasvavan tulevaisuudessa. Kuntien rakenteellisten muutosten, kuten sote-uudistuksen, myötä kuntien toimintamallit muuttuvat, mikä tuo palveluiden järjestämiseen uusia mahdollisuuksia. Liikkumattomuuden aiheuttamien kustannusten merkitys korostuu sosiaali- ja terveyspalveluiden siirtyessä hyvinvointialueiden hoidettavaksi ja kuntien rahoituspohjan muuttuessa. Rakenteellisen muutoksen yhteydessä kaupunkiseudun kunnilla olisikin hyvä tilaisuus edistää liikkumista ja tarttua määrätietoisesti liikkumattomuuden aiheuttamiin haasteisiin.