Taistelu legitimiteetistä: kriittinen diskurssianalyysi EU:n talouspoliittisten poikkeustoimien legitimiteetin rakentumisesta suomalaisessa mediassa

Abstract

Tämä tutkielma tarkastelee Covid-19-pandemiaan liittyvää talouskriisiä EU:n talouspoliittisten poikkeustoimien legitimiteetin näkökulmasta. EU:n jäsenmaiden johtajat pääsivät heinäkuussa 2020 sopimukseen EU:n monivuotisesta rahoituskehyksestä sekä Covid-19-pandemian aiheuttaman talouskriisin elvytyspaketista, joka kulkee virallisesti nimellä Next Generation EU. Talouden elvytystoimia on toisaalta pidetty merkkinä EU:n kyvystä löytää äärimmäisiä ratkaisuja äärimmäisissä tilanteissa, kun taas toisaalta toimet ovat kohdanneet runsaasti vastustusta ja niiden on jopa syytetty vievän EU:ta kohti liittovaltiorakennetta ilman kansan suostumusta. Talouspoliittisten poikkeustoimien legitimiteettiä on kyseenalaistettu siinä määrin, että niiden voidaan nähdä olevan legitimiteettikriisissä. Talouskriisejä on tutkittu paljon, mutta vain hyvin harvoin niiden mielenkiinto kohdistuu kriisien vaatimien poikkeuksellisten toimien legitimiteetin rakentumiseen ja siihen kamppailuun, jota toimien oikeutus vaatii. Talouden kriisiä ja sen vaatimia poikkeustoimia juuri legitimiteettikamppailun näkökulmasta tarkastelemalla voidaan kuitenkin saada näkemystä niihin kytkeytyvistä sosiaalisista, ideologisista ja yhteiskunnallisista vaikutuksista laajemmin.

Tämän tutkielman mielenkiinto kohdistuu talouspoliittisten poikkeustoimien legitimiteettiin, jota tarkastellaan poikkeustoimista käydyn legitimiteettikamppailun kautta. Tutkielma on laadullinen ja sen empiirinen aineisto koostuu suomalaisessa mediassa käydystä keskustelusta, josta kriittisen diskurssianalyysin keinoin ja diskursiivisiin legitimointistrategioihin liittyviä teoreettisia malleja hyödyntäen hahmotetaan keinoja, joilla talouspoliittisia poikkeustoimia (de)legitimoidaan ja sitä, millaisia ideologisia tai valtapoliittisia taustapyrkimyksiä (de)legitimointiin kytkeytyy. Legitimiteettityyppeihin liittyvän teorian avulla puolestaan hahmotetaan millaiseen legitimiteettipohjaan poikkeustoimet lähtökohtaisesti pohjautuvat. Julkistalouden päätösten tutkiminen legitimiteetin näkökulmasta, diskurssien kautta tuottaa talouskysymyksistä monipuolisesti ymmärrystä yhteiskunnallisina ilmiöinä ja antaa näkemystä siitä, kuinka talouden päätöksentekoa voidaan hyödyntää poliittisten tai ideologisten päämäärien tavoitteluun. Legitimiteetin rakentumista diskurssien kautta tarkastelemalla voidaan lisäksi tunnistaa tekijöitä, jotka johtavat uusien ja poikkeuksellisten toimien tai käytänteiden institutionalisoitumiseen ja näin institutionaaliseen muutokseen.

Keskustelu suomalaisessa mediassa Covid-19-pandemiaan liittyvistä talouden poikkeustoimista keskittyi pääosin NGEU-tukipakettiin ja vähemmän Euroopan keskuspankin muihin elvytystoimiin. Keskusteluun kytkettiin vahvasti myös EU:n integraatiokysymykset. Keskustelusta nousi esiin kolme poikkeustoimia puolustavaa ja kolme niitä vastustavaa teemaa. Poikkeustoimia puolustettiin vetoamalla Suomen EU-jäsenyyteen, toimien merkitykseen talouskriisin syvenemisen ehkäisyssä sekä niiden kautta saavutettaviin yhteiskunnallisiin ja ekologisiin hyötyihin. Poikkeustoimia puolestaan vastustettiin vetoamalla niiden huonosti neuvoteltuun sisältöön, Suomen kokemaan vääryyteen sekä EU:n integraation sääntöjen vastaiseen syvenemiseen. Tutkielmassa havaittiin, että poikkeustoimien legitimiteetti pohjautuu pragmaattisen vaikutuslegitimiteetin mukaisesti niistä saataviin välillisiin hyötyihin, kun taas poikkeustoimien vastustus pohjautuu pragmaattisen vaihdantalegitimiteetin mukaisesti toimien suoriin vaikutuksiin. Toimien (de)legitimointiin käytettiin aktiivisesti diskursiivisia legitimointistrategioita, tyypillisesti useaa eri strategiaa samanaikaisesti hyödyntäen. Poikkeustoimia legitimoitiin pääasiallisesti rationalisoimalla ja auktorisoimalla ja vastustettiin erityisesti narrativisoinnin, auktorisoinnin ja moralisoinnin keinoin. Tutkielmassa havaittiin, että talouskriisiä hyödynnetään aktiivisesti poliittisen valtakamppailun välineenä ja, että diskursiivisia legitimointistrategioita käytetään johdonmukaisesti omien tavoitteiden saavuttamiseksi. Lisäksi talouden kriisin ja siihen liittyvien poikkeustoimien voidaan nähdä toimivan mahdollisuutena edistää ideologisia pyrkimyksiä ja aikaansaada institutionaalista muutosta. Poikkeustoimia hyödynnettiin erityisesti nationalistisideologisten pyrkimysten edistämiseksi, mutta toisaalta elvytystoimet nähtiin federalistisideologisten näkemysten kautta positiivisena, EU:n integraatiota edistävänä tekijänä. Mielenkiintoisena päätelmänä voidaan mainita ilmaston kytkeytyminen tämän päivän julkistalouden keskusteluun lähes tasavertaisena auktoriteettina markkinoiden ja kansan äänen rinnalle.