Epätavanomainen rahapolitiikka ja sen vaikutukset taloudelliseen tasa-arvoon

Abstract

Tässä kirjallisuuskatsauksessa perehdytään epätavanomaisen rahapolitiikan välineisiin, Euroopan keskuspankin harjoittamaan epätavanomaiseen rahapolitiikkaan, taloudelliseen tasa-arvoon sekä näiden välisiin suhteisiin. Finanssikriisin jälkeen useat keskuspankit ovat hyödyntäneet epätavanomaista rahapolitiikan välineitä, mikä on kasvattanut keskuspankkien roolia pääomamarkkinoilla sekä vahvistanut niiden roolia makrotalouden ohjaajana. Erittäin kevyen rahapolitiikan seurauksena useiden pääomaluokkien arvonkehitys on ollut finanssikriisin jälkeisinä vuosina vahvaa, kun matalan korkotason seurauksena sijoittajat ovat joutuneet tavoittelemaan tuottoa korkeamman riskin pääomaluokista, kuten osakkeista. 2010-luvun talouskasvu sekä useiden pääomaluokkien vahva kehitys ovat olleet kokonaisuutena myönteisiä maailmantaloudelle. Samanaikaisesti kuitenkin useilla talousalueilla tulo- ja varallisuuserot ovat jatkaneet kasvua, mikä on herättänyt kritiikkiä talouskasvun hedelmien epätasaisesta jakautumisesta väestöryhmien välillä. Epätavanomaisen rahapolitiikan kultavuodet, riskillisten pääomaluokkien hyvä tuotto sekä taloudellisen epätasa-arvon lisääntyminen ovat tapahtuneet samanaikaisesti, mikä on herättänyt kysymyksiä epätavanomaisen rahapolitiikan vaikutuksesta taloudellisen tasa-arvon kehitykseen. Aiempien empiiristen tutkimustulosten perusteella epätavanomaisen rahapolitiikan vaikutukset taloudellisen tasa-arvon kehitykseen ovat monisyisiä ja kokonaisvaikutusten arvioimiseksi erityisen tärkeää on tunnistaa jakautumiskanavat, joiden välityksellä rahapolitiikka vaikuttaa ominaisuuksiltaan erilaisiin kotitalouksiin eri tavoin. Osa aikaisemmista tutkimustuloksista antaa tukea väitteelle, jonka mukaan epätavanomainen rahapolitiikka on lisännyt taloudellista epätasa-arvoa, kun taas osa tutkimuksista esittää vastakkaisia tuloksia. Taloudellista epätasa-arvoa lisäävä vaikutus syntyy useimmiten erityisesti portfolion tasapainotuskanavan välityksellä eli on seurausta finanssivarallisuuden arvonnoususta. Sen sijaan taloudellista epätasa-arvoa vähentävä vaikutus liittyy useimmiten ansiotulojen heterogeenisyyskanavaan eli on seurausta siitä, että epätavanomainen rahapolitiikka lisää talousaktiviteettia ja tukee talouden noususuhdannetta. Tämä lisää työllisyyttä erityisesti tulojakauman alapäässä, jossa työllisyys on enemmän riippuvaista taloussuhdanteista.