Ikääntynyt kaltoinkohtelun uhri: sosiaalityöntekijöiden antamat merkitykset uhrien itsemääräämisoikeudelle

Abstract

Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia merkityksiä sosiaalityöntekijät antavat kaltoinkohtelun uhriksi joutuneiden ikääntyneiden itsemääräämisoikeudelle, sekä miten sosiaalityöntekijät tasapainottelevat sosiaalityön etiikan, virkavastuun ja asiakkaan itsemääräämisoikeuden välillä. Tutkimusaineistona käytän keräämääni haastatteluaineistoa, joka koostuu kahdesta sosiaalityöntekijöiden ryhmähaastattelusta. Haastatteluryhmissä on ollut kaksi ja kolme haastateltavaa. Haastattelut on toteutettu teemahaastatteluina, ja niissä on käytetty virikkeitä. Tutkielman analyysimenetelmänä olen käyttänyt sosiaaliseen konstruktionismiin nojaavaa diskurssianalyysia.

Gerontologinen sosiaalityö vaatii vahvaa asiantuntijuutta, minkä vuoksi ikääntyneisiin liittyvät sosiaaliset ongelmat kaipaavat tutkimusta monipuolisista näkökulmista. Itsemääräämisoikeus on ihmisten perusoikeus, mutta esimerkiksi toimintakyvyn aleneman ja mahdollisen muistisairausdiagnoosin sen toteuttaminen ei aina ole yksinkertaista. Kun itsemääräämisoikeutta tarkastellaan kaltoinkohtelun kautta, liittyy siihen enenevissä määrin myös etiikkaan ja virkavastuuseen liittyviä kysymyksiä. Ikääntyneen väestön ja gerontologisen sosiaalityön tutkiminen on perustellusti myös ajankohtaista, sillä väestörakenne muuttuu. Väestöennusteen mukaan yli 65-vuotiaita on Suomessa vuonna 2025 lähes neljäsosa koko väestöstä.

Tutkielman aineistosta löytyi kolme diskurssia: valinnan diskurssi, pelastamisen diskurssi sekä hiljaisuuden diskurssi. Diskurssit antoivat merkityksiä ikääntyneiden kaltoinkohtelun uhrien itsemääräämisoikeudelle sekä esittivät, kuinka sosiaalityöntekijät tasapainottelevat sosiaalityön etiikan, virkavastuun ja itsemääräämisoikeuden kanssa. Diskursseista paikantui myös sosiaalityöntekijöiden tuottamat subjektipositiot niin sosiaalityöntekijöille kuin asiakkaille jokaisen diskurssin sisällä. Itsemääräämisoikeus kietoutui jokaisessa diskurssissa erityisesti asiakkaan toimintakyvyn ja turvallisuuden ympärille. Tutkimustulokset vahvistavat ajatusta siitä, että itsemääräämisoikeuteen liittyvät kysymykset ovat haastavia ja vaativat sosiaalityöntekijöiltä jatkuvaa eettistä pohdintaa rinnalleen.

Jatkotutkimuksen kannalta olisi merkittävää tutkia kaltoinkohtelua terminä ja sen vaikutusta kaltoinkohtelun kohtaamiseen sekä tunnistamiseen. Myös tutkimusnäkökulma liittyen kaltoinkohtelun uhrin ja tekijän väliseen suhteeseen ja sen erilaisiin näkökulmiin toisi uutta perspektiiviä kaltoinkohtelun uhrien kanssa työskentelyyn. Kaltoinkohtelun uhrin ja tekijän suhde on harvoin mustavalkoinen, ja kaltoinkohtelun takana voi olla hyvin kietoutunut suhde, jossa on kaltoinkohtelun lisäksi paljon hyvääkin. Näiden näkökulmien huomioiminen jatkotutkimuksissa voisi tuoda myös itsemääräämisoikeuden kannalta uutta tärkeää tietoa.