Immersive Persuasiveness: Investigating media effects of 360-degree immersive journalism

Abstract

Immersive technologies such as virtual reality (VR) have prompted a new wave of persuasive media content, aimed at augmenting the effects of traditional media using the new, more engrossing dimension of experiences mediated through the technological modality. The touted potentials of such media formats have caused a polarization in public opinion, with proponents often exaggerating the possible benefits and global prosocial implications, and critics diminishing its effects describing the added immersiveness of media as a fluke with very little real-world implications or emphasizing its dangers as a propaganda weapon.

This dissertation therefore revolves around the question of what kinds of affective, cognitive, attitudinal, and behavioural media effects does persuasive media have, depending on the modality through which the content is presented? To that purpose, it examines some of the most relevant effects, or lack thereof, of immersive journalism as an emerging field of immersive persuasive media. It is positioned within the multidisciplinary research and theory of persuasive and immersive media, psychology, and media effects. The contributions and findings are drawn from an early literature review of immersive journalism and a set of empirical studies. The empirical work relies on experimental research (N = 89) comparing media effects across three modalities of low (Article), medium (2D-360), and high immersiveness (VR-360).

The chosen research methods support contrasting and comparing the more traditional format of a written article to a 360-degree video presented either on a 2D screen or in mobile VR. The focus on 360-degree videos has been chosen as that format is the most accessible and widespread in the public commercial sphere, unlike fully immersive virtual reality.

The findings and implications of the research primarily contribute to understanding immersive journalism media effects categories of affect, cognition, attitude, and behavior. Publication I presents an overview of previous studies and maps the trends and interests mainly seen in the empirical research of immersive journalism. Arguably, the most touted promise of immersive technologies is their ability to elicit prosocial attitudes, and this is examined in Publication II which focuses on their effects on human rights attitudes. The primary expected effect of immersive journalism and immersion in general is seen on a subjective, affective level, which is further criticized for appealing to the non-rational selves. Accordingly, Publication III employs measures of emotional states before and after the experiment, as well as a memory test of content and investigates their relationship. Lastly, media effects are of little consequence if the media is not popularized and consumed. Publication IV, therefore, aims at exploring users’ intentions to continue consuming the media through different modalities. Finally, as an original contribution of this summary, modality effects are considered in the wider context of media effects. As a whole, this dissertation presents one of the first extensive studies investigating the effects of modalities and technological immersion on the media effects of immersive journalism as a domain of persuasive media.

Immersiiviset teknologiat, kuten virtuaalitodellisuus (engl. virtual reality - VR), ovat saaneet aikaan uuden aallon suostuttelevan median sisältöä, jonka tarkoituksena on lisätä perinteisen median vaikutuksia käyttämällä uutta, kiehtovampaa kokemusten ulottuvuutta teknologisen modaliteetin välityksellä. Tällaisten mediamuotojen ylistetyt mahdollisuudet ovat johtaneet yleisen mielipiteen polarisaatioon. Mediamuotojen kannattajat usein liioittelevat mahdollisia hyötyjä ja maailmanlaajuisia prososiaalisia vaikutuksia, kun taas kriitikot väheksyvät vaikutuksia luonnehtien lisätyn immersiivisyyden olevan sattumaa, jolla on hyvin vähän todellisia vaikutuksia tai korostavat sen vaaroja propaganda-aseena.

Tämä väitöskirja pyrkii vastaamaan kysymykseen, millaisia affektiivisia, kognitiivisia, asenteellisia, ja käytöksellisiä mediavaikutuksia on suostuttelevalla medialla, sisällön esitystavasta riippuen? Väitöskirja tutkii immersiivisen journalismin vaikutuksia, immersiivisen suostuttelevan median orastavassa kentässä ja hyödyntää suostuttelevan ja immersiisivisen median, psykologian ja mediavaikutusten monitieteistä tutkimusta ja teoriaa. . Väitöskirjan löydökset ja havainnot perustuvat immersiivisen journalismin kirjallisuuskatsaukseen ja joukkoon empiirisiä tutkimuksia. Empiirinen työ koostuu kokeellisesta tutkimuksesta (N = 89) jossa verrattiin mediavaikutuksia kolmella eri modaliteetilla: matala (artikkeli), keskitaso (2D-360) ja korkea immersiivisyys (VR-360).

Käytetyt tutkimusmenetelmät tmahdollistavat perinteisemmän kirjoitetun artikkelin vastakohtaistamista ja vertailua 360 asteen videoon, joka esitetään joko 2Dnäytöllä tai mobiilvirtuaalitodellisuudessa. 360 asteen video valikoitui vertailukohteeksi tähän työhön, sillä kyseinen muoto on vielä toistaiseksi julkisesti kaikkein saavutettavin, toisin kuin täysin immersiivinen virtuaalitodellisuus.

Tutkimuksen tulokset ja implikaatiot auttavat ensisijaisesti ymmärtämään immersiivisen journalismin mediavaikutuksen affektin, kognition, asenteen ja käyttäytymisen kategorioita. Julkaisu I esittelee yleiskatsauksen aiemmista tutkimuksista ja kartoittaa pääasiassa immersiivisen journalismin empiirisessä tutkimuksessa havaitut suuntaukset ja kiinnostuksen kohteet. Immersiivisten teknologioiden mahdollisesti ylistetyin lupaus on kyky herättää prososiaalisia asenteita, ja tätä tarkastellaan julkaisussa II, joka tarkastelee immersiivisten teknologioiden vaikutuksia ihmisoikeusasenteisiin. Immersiivisen journalismin, ja immersion ylipäätään, ensisijainen odotettu vaikutus nähdään subjektiivisella, affektiivisella tasolla, jota edelleen kritisoidaan ei-rationaaliseen itseen vetoamisesta. Näin ollen julkaisu III käyttää emotionaalisten tilojen mittareita ennen ja jälkeen koetta, sekä sisällön muistitestiä, ja tutkii näiden kahden suhdetta. Lopulta mediavaikutuksilla ei ole juurikaan merkitystä, jos mediaa ei tehdä tunnetuksi ja kuluteta. Julkaisu IV pyrkiikin tutkimaan käyttäjien aikomuksia jatkaa median kulutusta eri modaliteettien välityksellä. Lopuksi tämän tiivistelmän alkuperäisenä kontribuutiona modaalisuusvaikutuksia käsitellään laajemmassa mediavaikutusten yhteydessä. Kaiken kaikkiaan tämä väitöskirja esittää yhden ensimmäisistä laajamittaisista tutkimuksista, jotka tutkivat modaliteettien ja teknologisen immersion vaikutuksia immersiivisen journalismin mediavaikutuksiin osana suostuttelevan median kenttää.