"Energiaunioni on Eurooppaa parhaimmillaan" : Kehysanalyysi Euroopan komission energiapolitiikasta
Tulonen, Eetu (2021)
2021
Politiikan tutkimuksen maisteriohjelma - Master's Programme in Politics
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-12-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202111188509
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202111188509
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan Euroopan komission harjoittamaa energiapolitiikka Jean-Claude Junckerin kaudella 2015–2019. Astuessaan virkaan komissio asetti EU:n energiaunionin luomisen yhdeksi kauden prioriteeteista.
EU-instituutioita lähestytään työssä diskursiivisen institutionalismin näkökulmasta, jossa eri instituutioiden toimijuuden katsotaan kumpuavan niiden kyvystä luoda, toisintaa ja levittää ideoita. Komission strategiadokumentteja ja lainsäädäntöehdotuksia tarkastellaan kehysten ja kehystämisen teorian sekä menetelmällisten lähtökohtien avulla. Kehyksiä analysoimalla kartoitettiin keskeisiä ideoita, joiden varaan komissio EU:n energiapolitiikkaa rakentaa. Analyysissä havaittiin kolme osittain toisiaan tukevaa, mutta myös ristiriitoja sisältävää kehystä.
Energian tuontiriippuvuus Venäjästä kehystetään toistuvana ongelmien aiheuttajana. Ukrainan sotaa seuranneeseen kaasun toimitusten epävarmuuteen vedoten, komissio ehdotti energiaunionia koskevassa strategiassa ilmastonmuutoksen ja vapaiden markkinoiden näkökulmasta ristiriitaisiakin hankkeita energiavarmuuden takaamiseksi. Komissio pitäytyi kuitenkin itse edistämästä muuhun kuin maakaasun toimituksiin liittyvää politiikkaa, joka voisi heikentää EU:n ilmastotavoitteita.
Toinen havainto oli, että lähes kaikki komission aktiivisesti edistämä energiapolitiikka liittyy ilmastonmuutoksen hillintään, mutta sen toteuttamiseksi tarvittava teknologia kehystetään myös keskeisenä talouskasvun ajurina. EU:n harjoittamaa sääntelyä ja tukipolitiikkaa myös oikeutetaan tällä perusteella. Komission energiapolitiikassa talouskasvu ja ilmastonmuutoksen torjunta ovatkin yhdistyneet selväksi vihreän kasvun kehykseksi.
Turvallisuus- ja ilmastopolitiikan lomassa ja oikeutuksella komissio on systemaattisesti ajanut eteenpäin yhteiseurooppalaisten energiamarkkinoiden toteutumista. Energiaunionia koskevan strategian alla tehty politiikka ei kuitenkaan muodosta koherenttia energiapolitiikkaa, vaan komissio jatkaa lainsäädäntöehdotuksillaan olemassa olevien poliittisten mekanismien hienosäätöä, mikä järjestelmän monimutkaistuessa luo myös itse omia ongelmiaan.
EU-instituutioita lähestytään työssä diskursiivisen institutionalismin näkökulmasta, jossa eri instituutioiden toimijuuden katsotaan kumpuavan niiden kyvystä luoda, toisintaa ja levittää ideoita. Komission strategiadokumentteja ja lainsäädäntöehdotuksia tarkastellaan kehysten ja kehystämisen teorian sekä menetelmällisten lähtökohtien avulla. Kehyksiä analysoimalla kartoitettiin keskeisiä ideoita, joiden varaan komissio EU:n energiapolitiikkaa rakentaa. Analyysissä havaittiin kolme osittain toisiaan tukevaa, mutta myös ristiriitoja sisältävää kehystä.
Energian tuontiriippuvuus Venäjästä kehystetään toistuvana ongelmien aiheuttajana. Ukrainan sotaa seuranneeseen kaasun toimitusten epävarmuuteen vedoten, komissio ehdotti energiaunionia koskevassa strategiassa ilmastonmuutoksen ja vapaiden markkinoiden näkökulmasta ristiriitaisiakin hankkeita energiavarmuuden takaamiseksi. Komissio pitäytyi kuitenkin itse edistämästä muuhun kuin maakaasun toimituksiin liittyvää politiikkaa, joka voisi heikentää EU:n ilmastotavoitteita.
Toinen havainto oli, että lähes kaikki komission aktiivisesti edistämä energiapolitiikka liittyy ilmastonmuutoksen hillintään, mutta sen toteuttamiseksi tarvittava teknologia kehystetään myös keskeisenä talouskasvun ajurina. EU:n harjoittamaa sääntelyä ja tukipolitiikkaa myös oikeutetaan tällä perusteella. Komission energiapolitiikassa talouskasvu ja ilmastonmuutoksen torjunta ovatkin yhdistyneet selväksi vihreän kasvun kehykseksi.
Turvallisuus- ja ilmastopolitiikan lomassa ja oikeutuksella komissio on systemaattisesti ajanut eteenpäin yhteiseurooppalaisten energiamarkkinoiden toteutumista. Energiaunionia koskevan strategian alla tehty politiikka ei kuitenkaan muodosta koherenttia energiapolitiikkaa, vaan komissio jatkaa lainsäädäntöehdotuksillaan olemassa olevien poliittisten mekanismien hienosäätöä, mikä järjestelmän monimutkaistuessa luo myös itse omia ongelmiaan.