Traumaoireilu ja sosiaaliset suhteet maahanmuuttajataustaisilla ja kantasuomalaisilla nuorilla

Abstract

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia nuorten traumaattisiin kokemuksiin liittyvän oireilun yhteyksiä heidän sosiaalisiin suhteisiinsa sekä selvittää, onko kantasuomalaisten ja maahanmuuttajataustaisten nuorten välillä eroja traumaoireilun määrässä, sosiaalisten suhteiden kokemisessa, tai näiden välisessä yhteydessä. Sosiaalisia suhteita tarkasteltiin kolmen nuorelle keskeisen sosiaalisen ympäristön, eli perheen, ystävyyssuhteiden ja kouluyhteisön kautta. Suhdetta perheeseen ja ystäviin tarkasteltiin koetun sosiaalisen tuen kautta ja suhdetta kouluyhteisöön kouluun kuulumisen tunteen kautta. Aiempaan empiiriseen tutkimukseen ja teoreettiseen sosiaalisen valinnan näkökulmaan pohjautuen traumaoireilun oletettiin olevan kielteisesti yhteydessä nuoren sosiaalisten suhteiden kokemiseen. Aiemman tutkimuksen perusteella maahanmuuttajataustaisten nuorten oletettiin raportoivan kantasuomalaisia nuoria vähemmän koettua sosiaalista tukea perheeltä ja ystäviltä, sekä vähäisempää kouluun kuulumisen tunnetta. Aiemman tutkimuksen puutteen vuoksi hypoteesia ei asetettu koskien nuoren taustan merkitystä traumaoireilun ja sosiaalisten suhteiden välisessä yhteydessä.

Tutkimuksessa käytetty aineisto kuului Maahanmuuttajanuorten Psykososiaalinen Tukeminen Koulussa -interventio- ja tutkimushankkeeseen, joka on osa kuuden Euroopan maan Refugees Well School (RWS): Psychosocial Support for Adolescent Refugees and Migrants in School -projektia. Aineisto kerättiin syksyllä 2019 ja siihen vastasi 1981 yläkouluikäistä oppilasta 16 eri koulusta ympäri Suomea. Traumaoireilua mitattiin Children’s Revised Impact of Events Scale (CRIES-8) -kyselyllä, kokemusta perheeltä ja ystäviltä saadusta sosiaalisesta tuesta Multidimensional Scale of Perceived Social Support (MSPSS) -kyselyllä, sekä kouluun kuulumisen tunnetta Psychological Sense of School Membership (PSSM) -kyselyllä. Aineistoa analysoitiin Mann-Whitneyn U-testillä, χ2-testillä sekä logistisella ja lineaarisella regressioanalyysillä.

Tulokset osoittivat, että traumaoireilu oli kielteisesti yhteydessä sekä kokemukseen perheeltä ja ystäviltä saadusta sosiaalisesta tuesta että kouluun kuulumisen tunteeseen. Tulosten mukaan kantasuomalaisten ja maahanmuuttajataustaisten nuorten keskimääräisessä traumaoireiden määrässä ei ollut eroa, mutta maahanmuuttajataustaisten nuorten traumaoireilu oli kantasuomalaisia nuoria useammin häiriötasoista. Sosiaalisten suhteiden kokemisessa havaittiin eroja perheen ulkopuolisissa suhteissa, sillä maahanmuuttajataustaisten nuorten kokemus ystäviltä saadusta sosiaalisesta tuesta sekä kouluun kuulumisen tunne olivat vähäisempiä kuin kantasuomalaisilla nuorilla. Sen sijaan keskimääräisessä kokemuksessa perheeltä saadusta tuesta ei ollut eroja kantasuomalaisten ja maahanmuuttajataustaisten nuorten välillä. Nuoren tausta ei myöskään muuntanut traumaoireilun ja sosiaalisten suhteiden välistä yhteyttä.

Tutkimus antoi lisää tietoa Suomessa asuvien yläkoululaisten traumaperäisestä oireilusta ja sosiaalisista suhteista. Etenkin maahanmuuttajiin kohdistuva tutkimus aiheesta on ollut aiemmin melko vähäistä. Tutkimus myös vahvisti näkemystä trauman kielteisestä vaikutuksesta nuoren sosiaalisiin suhteisiin ja osoitti, että nuoren sosiaaliset suhteet ovat herkkiä traumaoireilun kielteiselle vaikutukselle riippumatta siitä, onko nuori maahanmuuttaja vai osa kantaväestöä.