Turvallisuus, turvallisuuspuhe ja hallinta: Sosiologinen tutkimus turvallisuudesta hallinnan työkaluna

Abstract

Turvallisuus on muodostunut käsitteeksi, joka näyttää esiintyvän kielenkäytössä yhä yleisemmin esimerkiksi tyyliin ”turvallisuudesta ei tingitä”, ”turvallisuus ennen kaikkea” tai ”turvallisuutta ei ole koskaan liikaa”. Turvallisuudesta on puhuttu perinteisesti valtioihin liittyen sotilaallisessa ja geopoliittisessa yhteydessä. Tässä turvallisuutta käsittelevässä väitöstutkimuksessani painopiste on kuitenkin kriittisessä turvallisuuden tutkimuksessa ja valtioiden keskinäisten suhteiden sijaan inhimillisessä turvallisuudessa. Lähestyn asiaa pääosin julkisen vallan ja kansalais(t)en välisen suhteen näkökulmasta. Mielenkiinnon, tutkimuksen ja tulkinnan kohteena on erityisesti tätä suhdetta rakentava ja ylläpitävä diskurssi, joka samalla ohjaa turvallisuuden käsitteelle annettuja merkityksiä.

Pyrin artikkelipohjaisessa väitöskirjassani pääsemään arkisen turvallisuuspuheen yli tai toiselle puolelle ja olen halunnut löytää turvallisuudesta ulottuvuuksia ja merkityksiä, jotka arkipuheessa saattavat jäädä eri syistä huomaamatta. Tavoitteena ei ole kuitenkaan varsinaisesti haastaa itse turvallisuuden käsitettä väittämällä sitä esimerkiksi tarpeettomaksi vaan pikemminkin tarjota tietoa turvallisuudesta yhteiskunnallisena ilmiönä ja siten lisätä yhteiskunnallista itseymmärrystä. Tämä voi tarjota työkaluja myös päätöksentekoon ja sen perusteiden analyysiin.

Viitekehyksenä tässä tutkimuksessa toimii foucault’lainen hallinnan ja hallinnallisuuden idea. Lähestyn turvallisuutta ja sen idean tuottamista sovellusten ja käytäntöjen tasolla. Biopolitiikka muodostaa katsantotavan, jonka puitteissa tutkin näitä käytäntöjä ja sovelluksia. Valittuun perspektiiviin ja aineistosta tehtyihin havaintoihin perustuen väitän, että turvallisuus ja turvallisuuspuhe voidaan nähdä hallinnan työkaluna edistämässä hallinnan sujuvuutta, valtasuhteiden vakautta ja väestön hyvinvointia. Turvallisuuteen liittyvät tällöin keskeisesti sellaiset käsitteet kuin yhteisö ja yhteisöllisyys, kansalaisten vastuuttaminen sekä turvallisuussuunnitteluun ainakin implisiittisesti liittyvä tulevan ennakointi. Turvallisuus osoittautuu yhteyksissään ongelmalliseksi ”hyväksi asiaksi”, sillä turvallisuus ja sen yleensä myönteiseksi oletettu inhimillinen kokemuksellisuus eivät aina ole vaikeuksitta yhteen sovitettavissa.

Käyttämäni tutkimusaineisto koostuu pääosin dokumentaarisesta, virallisluonteisesta materiaalista, kuten lakiteksteistä, hallituksen esityksistä, valiokuntien lausunnoista sekä julkisen vallan toimesta laadituista turvallisuussuunnitelmista ja -ohjelmista. Yhdessä väitöskirjani artikkeleista olen käyttänyt osa-aineistona myös sanomalehden (Helsingin Sanomat) uutismateriaalia.

Security, security discourse, and government: A sociological study of security as a tool of government

Security has become a concept that seems to come up in public discourse more and more often. It is typically brought forth in utterances such as “security shall not be compromised”, “safety first”, or “there’s never too much security.” Traditionally, security has been discussed in connection with states in military and geopolitical contexts. In this doctoral dissertation of mine the focus is, however, on critical study of security, and instead of the relationships between states the matter at issue is human security. The main viewpoint in my approach is the relationship between government and the citizen(s). The object of special interest in this work is the discourse that constructs and upholds this relationship and, at the same time, steers the meanings conferred on the concept of security.

In my article-based dissertation I aspired to get beyond the everyday discourse on security and wanted to find dimensions and meanings of security that may go unnoticed, for various reasons, in everyday speech. The aim is actually not to question the concept of security by claiming it is useless or anything like that, but rather, to give information on security as a social phenomenon and thus to augment societal self-understanding. This may offer instruments to the decision-making as well and act as an analyser of the rationale of it.

The frame of reference, or perspective, of this study is the Foucauldian idea of government and governmentality. I approach security and provoking the idea of it at the level of applications and practices. Biopolitics presented itself as a framework for evaluating these practices and applications. On the basis of my chosen perspective and the observations I have made on the research, I argue that security and security discourse can be seen as a governmental tool to enhance the smoothness of administration, the stability of power relations, and the welfare of the population. In such a view, security is fundamentally associated with concepts such as community and communality, assigning responsibility to citizens, and foreseeing upcoming events. Security in its connections turns out to be a problematic “good thing” because security and its human experience, commonly presumed positive, are not easily compatible.

My research material comprises mostly documentary material of a formal nature, such as legislative texts, Government proposals, committee reports, and security plans and programmes drawn up by public authorities. For one of the articles that comprise my doctoral dissertation, I also used news items published by the newspaper Helsingin Sanomat as part of the research material.